Blogin nimen tausta ja syyt blogin kirjoittamiseen

Luin jokin aika sitten Kilian Jornetin kirjoittaman ”Run or Die”-nimisen elämänkerran ja tämän blogin nimi on syntynyt osin sen tuloksena. Osallistuin hiljattain maratonille ja se oli ensimmäinen yritykseni alittaa 3 tuntia - sanoin lähteväni juoksemaan sitä ilman varmisteluja ”run or die”-asenteella ja työkaverini ystävällisesti huomautti, että ”run and stay alive” voisi olla parempi vaihtoehto. Pidän kyllä juoksussa siitä, että sen kautta saa kokea myös äärikokemuksia niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta ennen kaikkea juoksu on minulle tapa nauttia elämästä ja saan juoksemisesta ja juoksussa kehittymisestä ihan älyttömän paljon nautintoa. Välillä juoksemiseen panostaminen tarkoittaa sitä, että ajan rajallisuudesta johtuen nukun ja lepään liian vähän, mutta se on tietoinen valinta ja koen sen olevan tarpeellinen valinta henkisen hyvinvointini kannalta. Kilianin kirjan alussa on ”Skyrunner’s manifest”, jossa on esimerkiksi tällainen muhun vaikutuksen tehnyt kohta:

 

”The secret isn't in your legs, but in your strength of mind. You need to go for a run when it is raining, windy, and snowing, when lightning sets trees on fire as you pass them, when snowflakes or hailstones strike your legs and body in the storm and make you weep, and in order to keep running, you have to wipe away the tears to see the stones, walls, or sky.”

Itse tiivistäisin asian tällä tavalla:

 

Miksi sitten päätin alkaa kirjoittamaan blogia?

Pääsyy on se, että luulen ystävieni olevan aika kyllästyneitä siihen, että puhun juoksusta paljon ja siitä, että fb-päivitykseni ovat pitkälti sitä, että taas tuli tehtyä ennätys jossain kisassa jollain matkalla tai että kuinka paljon kilometrejä tuli milläkin viikolla juostua. Tykkään jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla ja ajattelen juoksemiseen liittyviä asioita paljon, joten tämä tuntui sen puoleen luontevalta vaihtoehdolta.

Juoksutaustani

Olen hieman myöhään herännyt kestävyysjuoksuun eli olen nyt 35-vuotias ja olen juossut aktiivisemmin viimeisen 3-4 vuoden ajan. Juoksukilometrit ovat kasvaneet pikkuhiljaa ja suunnilleen tuplaantuneet vuosittain: 2012/555 km, 2013/902 km, 2014/1801 km ja 2015/1900 km so far eli heinäkuun alkuun mennessä. Toki olen urheillut aina paljon ja nuorena futisharrastus antoi varmasti jonkinlaista pohjaa juoksemiseen. Jalkapallossa en ollut koskaan se kaikkein teknisin taituri vaan enemmän juoksukunnolla, nopeudella ja sinnikkyydellä pärjäävä – niilläkin ominaisuuksilla Suomen tasolla pärjää. Ainoat juoksukilpailut, mihin nuorena osallistuin olivat koulujen välisissä kisoissa yläasteikäisenä ja silloin juoksin 800 metriä (vai olikohan se siinä iässä 600 metriä?) + maastojuoksua, joissa kyllä aina pääsin mitaleille. Se on myös jäänyt mieleen, että olin 15-vuotiaana yhdessä juoksutestissä ja sen vetäjä pyysi minua siirtymään pikajuoksijaksi, koska lähtökiihdytykseni 30 metrin matkalla oli samaa tasoa kuin samanikäisillä aktiivijuoksijoilla, mikä tosin varmaan kertoo enemmän Suomen pikajuoksun tasosta kuin minun hyvyydestäni. En kuitenkaan nuorena hetkeäkään harkinnut juoksun harrastamista, koska fokukseni oli niin vahvasti jalkapallossa.

Tykkään juosta oikeastaan kaikkia matkoja, mutta käytännössä kisoissa tulee käytyä välillä 5km-maraton ja ensimmäiseen maastoultrakisaan, Sappee Trail Runiin, osallistuminen on edessä elokuussa 2015. Vuonna 2016 ajatuksena on kokeilla jotain hieman pidempää tunturiultramatkaa. Olen  mielestäni kohtuullisen hyvässä juoksukunnossa, mutta en ole vielä lähelläkään sitä tasoa mitä haluan olla – toki asetan itselleni välitavoitteita, mutta pidemmän tähtäimen tavoitetta en ole asettanut, koska aiempi urheilukokemus on osoittanut, että omat rajat on tehty ylitettäviksi ja olen jo nyt paljon parempi juoksija kuin vielä vuosi sitten kuvittelin koskaan olevani. Kaksi vuotta sitten vielä ajattelin, että maratonin juokseminen alle 4h, tai ylipäätään maratonin juokseminen, on kova juttu enkä pystynyt ymmärtämään, että miten kukaan haluaisi tai jaksaisi juosta yli 100km kuukaudessa... Ensimmäisen maratonin juoksin Tukholmassa v. 2013 työkaverin houkuttelemana ja sen piti olla se kuuluisa ensimmäinen ja viimeinen maraton.

Tukholman maratonilla 40km kieppeillä

Tällä hetkellä puolimaratonin ennätys on 1:25 ja maratonin ennätys 3:08. Tämän vuoden tavoitteena on syksyllä juosta maraton alle 3 tunnin ja tosiaan elokuussa kokeilla miltä tuntuu 55km matka maastossa eli sellainen pehmeä lasku ultrajuoksun maailmaan. Mulla on sellainen teoria, että voisin olla maastossa suhteessa hieman parempi kuin maantiellä, koska mulla on muusta urheilutaustasta johtuen moneen itseäni kovempaan juoksijaan verrattuna enemmän koordinaatiokykyä ja core-lihaksia, mutta jää nähtäväksi, että kuinka hyvin se teoria pitää käytännössä paikkansa :)