NUTS Karhunkierros 83km - 2019 edition

Kun olin aikoinaan opiskelemassa, niin yksi proffani sanoi, että reputtaa jokaisen, joka kirjoittaa tenttiin: ”ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus”. Tottahan tuo tietysti on eli kaikki kolme vaikuttavat toisiinsa, mutta se on vain niin kliseeksi muodostunut, että proffa ei kestänyt sitä enää kuulla. Vahvasti uskon, että fyysinen puoli mulla oli kohdillaan – treenit sujuneet hyvin, olen treenannut täysin terveenä jo pitkään ja ennätykset on paukkuneet lyhyilläkin matkoilla, vaikka treeni on tähdännyt ultramatkoille ja suurimmat hyppäykset on tulleet mäkijuoksussa ja ylipäätään kyvyssä juosta pitkään hyvää vauhtia. Mitään erityistä sosiaalista kuormitustakaan ei ole ollut paitsi 7- ja 9-vuotiaat lapset, jotka nyt ovat sellaisia kuin sen ikäiset lapset ovat, mutta pääosin ihan hyvällä tavalla 😊 Psyykkinen kuormitus on kuitenkin valitettavasti viime aikoina mennyt vähän yli ja kyllähän mä sen tiesin jo ennen kisaa, mutta tein parhaani ja yritin suhtautua kaikkeen niin rennosti kuin mahdollista ja toivoin, että se ei vaikuttaisi juoksuun.

Mä olen yleensä ajoittanut kesälomani niin, että jään lomalle pidemmän ultran jälkeen, mutta nyt loma odottaa vasta kuukauden päästä ja töissä ollut hirmuinen kiire. Konsulttina kun tekee hommia, niin töitä tehdään paljon silloin, kun niitä on ja viimeiset pari viikkoa ennen kisaa meni pitkiä päiviä tehdessä ja lyhyillä yöunilla. Vielä perjantai-illalla ennen kisaa hotellihuoneessa täytyi tehdä läppärillä tunnin verran sellaisia hommia, jotka täytyi olla maanantaina aamulla valmiina… Mä oon tehnyt samoja hommia jo about 10 vuotta eli työt olisin varmaan vielä pystynyt handlaamaan, mut sitten parin viikon aikana ennen kisaa tapahtui kaikenlaista muutakin pientä yllätystä. Meiltä meni kotona vessanpytty rikki, keittiön hana alkoi vuotamaan ja sitten samana päivänä huomasin vielä auton renkaan puhjenneen naulaan. Sain noi kaikki jutut korjattua, mutta niihin meni kuitenkin aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä aikataulusta ja rahaakin taas paloi. Sitten meni muutama päivä eteenpäin, kun huomasin, että joku ystävällinen autoilija oli tehnyt lommon autooni työpäivän aikana eikä ollut viitsinyt edes jättää lappua eli sitten tuli vielä vakuutus- ja korjausasiat hoidettavaksi ja rahaa meni taas siihenkin. Mutta eipä mitään, yritin parhaani mukaan pysyä rauhallisena ja olla stressaamatta liikaa. Ajattelin, että ainakin nyt pääsen Karhunkierrokselle pian juoksemaan ja siellä sitten juoksen elämäni kisan. 

Startissa keskittynyt, rauhallinen ja määrätietoinen sekä hyvällä mielellä. Kuva Aapo Laiho.

Jatkossa täytyy kyllä pyrkiä paremmin rauhoittamaan työtilanne ennen kisaa ja myös saapua paikan päälle yhtä yötä aiemmin. Nyt nukuin to-pe yönä vain 5 tuntia, koska lähdin aikaisin ajamaan Rukalle ja sitten pe-la yönä ehti nukkumaan myös vain 5 tuntia, koska bussit starttiin lähtee jo 5.45. Jos siis olisin lähtenyt päivän aiemmin, niin yhden yön kunnolla nukkuminen olisi voinut tehdä ihmeitä! Kisasta en kuitenkaan ottanut sen kummempia paineita, koska tiesin kärjen menevän omia vauhtejaan eli lähdin vain tekemään omaa parastani ja olin luottavainen siihen, että nyt kulkee hyvin.

Juoksin kolme vuotta sitten silloisen 82km reitin vähän alle 10 tuntiin niin, että juoksu sisälsi pienen eksymisen ja totaalihyytymisen vaarojen kohdalla ja annoin silloin ihan kaikkeni – siitä onkin juuri sen takia hyvät muistot, että pystyin tekemään silloiseen kuntooni nähden maksimisuorituksen. Nyt olin paremmassa kunnossa ja paljon kokeneempi ultrajuoksija, joten ajattelin kaikkien palikoiden osuessa kohdalleen 9 tunnin alituksen olevan mahdollinen ja vähintäänkin uskoin pystyväni 9.30 alitukseen.

Kuva Aapo Laiho

Juoksupäiväksi oli luvattu aika viileää ja sateista, mutta se oli mulle ihan mieluisan kuuloinen ilma, koska viileä ilma voisi auttaa nopeassa juoksussa. Starttasin kisaan hyvällä fiiliksellä toisesta rivistä ja kun oltiin juostu eka kilsa, niin muistin, että unohdin laittaa gps trackerin päälle. Hetken mietin mitä teen, mutta sitten otin juoksuvauhdissa repun selästä, kaivoin sieltä trackerin, laitoin sen päälle ja tungin takaisin repun etutaskuun. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta suht kovassa alkuvauhdissa ja täyteen pakatun juoksurepun kanssa ei ollut kovin helppo suoritus. Sitten kisan jälkeen kuulin, että seuranta ei ollut kuitenkaan toiminut ☹ Kisan jälkeen juttelin seurakaverin Heli Lehtisen kanssa, joka oli talkoohommissa kisassa ja juoksemassa 55km reitin tänä vuonna ja hän oli tehnyt täsmälleen saman kämmin gps:n kanssa eikä hänelläkään ollut seuranta toiminut eli ilmeisesti se olisi pitänyt laittaa päälle starttia ennen, jotta toimisi. 

Ekat 10 kilsaa meni vielä ihan ok vauhtia ja tuntui rennolta, mutta kärki oli kyllä jo päässyt karkaamaan siinä kohtaa omille teilleen. Siitä eteenpäin kuitenkin oma juoksuni muuttui sellaiseksi tasaiseksi suht matalalla sykkeellä juoksemiseksi – tarkoituskin oli löytää vauhti mitä jaksaisi juosta pitkään, mutta ei sen nyt noin hidasta pitänyt olla. Mulla ei ollut siis mitään varsinaisia vaikeuksia kisan aikana, mutta en vaan saanut itsestäni oikein mitään irti. Aikatavoitteet karkasi pikku hiljaa ja vasta Konttaisen huollon jälkeen sain mentyä lopun vähän kovemmalla sykkeellä. Mulla ei ollut siinä kohtaa kuin noin tunti aikaa 10 tunnin rajaan ja tiesin, että se on ihan tehtävissä, mutta vaatisi kovempaa yritystä kuin siihen mennessä mulla oli kisassa ollut. Kyllähän mä sitten lopulta pystyin menemään lopun tarpeeksi nopeasti ja aika maalissa oli 9:59:52 😊 

Olinko maalissa iloinen? En sinne päinkään. Mulle iski ihan äärettömän kova potutus päälle siitä, että juoksu meni paljon huonommin kuin olin toivonut ja se harmitus oli päällimmäinen tunne koko illan kisan jälkeen ja se hetkellisesti peitti kaikki kisan aikana koetut hyvät jutut alleen. En tiedä, että onko mua koskaan ottanut minkään kisan jälkeen noin paljon päähän, vaikka on toki ollut kisoja, jotka olen joutunut keskeyttämään tai jotka on muuten menneet penkin alle. Hyvin menneen kisan tärkein kriteeri on mulle se, että pystyn antamaan kisassa kaikkeni ja se jäi harmittamaan eniten, että siihen en pystynyt. Kisan aikana en osannut yhtään sanoa, että miksi se ei onnistunut, mutta tässä jälkikäteen asiaa miettiessä tulin siihen tulokseen, että nuo muut kuormittavat tekijät taustalla ovat mahdollisesti vaikuttaneet asiaan. Tai sitten ei muuten vaan ollut mun päivä, mistäs noista tietää.

Mun ilmeestä näkee kuinka tyytyväinen olin tuossa kohtaa juoksuuni. Kuva onevision.fi

Mutta sitten, kun olin nukkunut yön yli, niin olin jo tyytyväisempi juoksuuni ja sitä seuraavan yön jälkeen osasin suhteuttaa asian vieläkin paremmin ja kisasta löytyy nyt ajateltuna todella paljon hyviä juttuja 😊 Nyt ihan oikeasti hävettää, että en osannut maaliin tullessa olla suorituksesta iloinen. 10 tunnin alitus tuolla reitillä on kuitenkin ihan kelpo tulos ja kyllä siitä voi olla ylpeä ja myös siitä, että olen jo kahteen kertaan mennyt sen ajan alle! Myös siitä täytyy olla iloinen, että pystyin juoksemaan tuohon aikaan tasaisella perussuorituksella ja sellaisella vauhdilla mitä olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Tämä oli mulle ensimmäinen näin pitkä ultra, minkä aikana ei ollut mitään erityisiä vaikeuksia tai synkkiä hetkiä (paitsi sitten maalissa 😄). Pystyin myös kiristämään lopussa, mikä on mulle erittäin harvinaista oli matka sitten mikä tahansa. Suunnitelmanani oli pitää huoltotauot mahdollisimman lyhyinä ja niiden pituus oli keskimäärin 2 minuuttia, joten sekin meni ihan putkeen. Maisemia ihailin paljon reitin varrella – ekan kerran kun juoksin reitin niin fokus oli niin paljon omassa juoksemisessa, jaksamisessa ja maaliin selviämisessä, että maisemien katselu jäi vähälle, mutta nyt katse oli paljon ylhäällä ja kääntyili eri puolille. Kävin viimeksi Karhunkierroksella juoksentelemassa viime syksynä ruska-aikaan ja silloin oli myös todella upeaa eli suosittelen sitä lämpimästi kaikille ja myös sellaisten reittien kiertämistä, mitkä eivät kisareittiin kuulu. Siihen aikaan varsinkaan kuivan kesän jälkeen koskien virtaukset eivät kuitenkaan olleet läheskään samaa tasoa kuin nyt, vaikka komeita ne oli silloinkin! Oli myös kivaa nähdä reitillä monia juoksututtuja ja jutella ihan uusien tuttavuuksien kanssa. Tunsin monen pitkällä matkalla juoksevan ja myös moni tuttu lyhyempien matkojen juoksija meni ohi. Sellaisiakin meni muutama ohi, jotka iloisesti mulle moikkasivat, mutta menivät sen verran pikaisesti ohi, että en ehtinyt tunnistamaankaan. Yksi 55km juoksija tykkäsi ilmeisesti niin paljon mun ohittelusta, että teki sen niin moneen kertaan reitin aikana, että en pysynyt laskuissakaan mukana - hänen nimensä kyllä tiedän, mutta jääköön se nyt mainitsematta 😊

Reitti siis oli hieno niin kuin aina ennenkin. Siellä oli sorastettu jonkin verran lisää ja siitä en itse ollut innoissani. Juoksun kannalta Hautajärven päässä olevat sorastetut kohdat tuntui nopeilta, mutta Oulangan jälkeen tulevat olivat aika kumpuilevaa ja pehmeää eikä kovin kivaa juosta. Luontokokemuksen puolesta toivoisin kuitenkin, että sinne ei ainakaan lisää soraa enää vietäisi! Reitillä oli myös jonkin verran mutakohtia ja tietty kun satoi koko päivän, niin pitkospuut, sillat ja juuret oli liukkaita. Mulla oli kenkinä Vjsportin XTRM ja niiden pito on niin hyvä, että ei ollut mitään ongelmaa, mutta aika moni siellä näkyi liukastelevan. Vaikka kaikilla matkoilla rikottiin reittiennätyksiä, niin ei reitti minusta mitenkään erityisen nopeassa kunnossa ollut ja mielestäni se on kuivina vuosina ollut nopeampikin. Uskoisin siis, että reittiennätykset menee sen piikkiin, että niiden tekijät ovat vaan niin kovassa kunnossa ja toki viileä ilma on varmaan osaltaan myös auttanut asiaa. Aika lailla koko ajan siis satoi, mutta eipä se suuremmin haitannut kisan aikana. Toki olisi voinut olla asteen verran positiivisempi fiilis jossain kohtaa, jos aurinko olisi näyttäytynyt ja jos olisi ollut vähän lämpimämpää, mutta on sitä tunnelmaa sateessakin. Omat varusteet toimi muuten ihan hyvin, mutta mun hanskavalinta ei ollut märkään keliin sopiva ja siksi sormet oli kylminä ja märkinä ison osan matkasta. Lisää mäkiä olisin kisaan kyllä kaivannut, ne tuntui lopussa loppuvan vähän liian nopeasti 😊

Ennen kisaa Rukan huipulla.

Olin ennen kisaa miettinyt, että ensi vuonna voisin palata Karhunkierrokselle ottamaan revanssia perusmatkasta, mutta kyllä mä haluan tehdä itseäni tyydyttävän suorituksen tällä 83km matkalla ennen kuin siirryn pidemmälle ja olisihan se joku vuosi mielenkiintoista juosta 55km matkakin.

Instagramiin postailen säännöllisesti, jos joku haluaa seurailla sieltä juoksujuttujani:
https://www.instagram.com/larikoivu/
Ja stravasta pääsee seuraamaan treenejä: https://www.strava.com/athletes/19003042