Paavo Nurmen Maraton on perinteisesti kesäkuun viimeisenä
viikonloppuna eli monta kertaa sääolot lähentelevät hellettä siihen aikaan
vuodesta, mutta tänä vuonna ei ollut siitä suurta pelkoa. Viimeisen viikon ajan
ennen maratonia kyttäsin kuitenkin tiuhaan säätiedotuksia ja ne kiusoitellen
vaihtuivat joka päivä jonkin verran aina kaatosateesta auringonpaisteeseen.
Itse juoksupäivänä keli oli hyvä: lähdössä 15 astetta ja pilvinen taivas. Juoksun
aikana pilvet hävisivät valitettavasti johonkin ja lämpötila alkoi nousta,
mutta kokonaisuudessaan ilma oli silti hyvä juoksemiseen ja varsinkin
ajankohtaan nähden ihan loistava.Paavo Nurmen Maratonia on järjestetty pitkään ja se näkyy toimivina tapahtumajärjestelyinä ja hyvänä tunnelmana, vaikka eihän nämä suomalaiset maratonit mitään ihan karnevaalitunnelmaa tavoitakaan :D Oikein mukava ja hyvin järjestetty tapahtuma siis kuitenkin.
Juoksin vuonna 2014 Paavo Nurmen Maratonin ensimmäistä kertaa ja loppuajaksi tuli 3:38, mikä oli kirkkaasti oma ennätys ja olin silloin äärettömän onnellinen ja liikuttunut siitä saavutuksesta. Saman vuoden lokakuussa juoksin Vantaalla 3:19 ja kuntoni ei suinkaan ollut parantunut ihan tuota 19 minuuttia vaan ainakin 5-10 minuuttia täytyy laittaa tasaisemman reitin ja viileämmän sään piikkiin. Asetin itselleni viime vuonna tavoitteeksi juosta vuonna 2015 Paavo Nurmella noin 3:05 ja Vantaalla sitten alle kolmen. Mutta kunto kehittyi niin hyvin talven/kevään aikana, että päätin lähteä tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta jo Paavo Nurmella, vaikka tiedostin kyllä, että se vaatisi minulta ihan optimaalista suoritusta. Mut mähän en lähde kilpailuun varmistelemaan vaan kyllä sitä täytyy yrittää oma maksimisuoritus tehdä.
Taktiikkana oli lähteä juoksemaan alusta saakka tasaista 4:12 kilometrivauhtia, niin sitten olisi vielä pientä hyytymisvaraa toisella kierroksella. Alku lähti kevyesti liikkeelle ja vaikka koitin himmailla, niin eka kilsa oli 3:50 ja toinenkin 3:58, mutta sen jälkeen löysin tavoitevauhdin. Vähän kuitenkin alkoi mietityttämään, että kostautuuko liian nopeat ekat kilometrit jossain kohtaa. Reitin pahimmat mäet ovat Ruissalossa ja ne ovat sellaista aika pitkää loivaa nousua alkaen suunnilleen kilometrin 5-6 kohdalta. Tiesin mäkien olevan minulle haaste tällä vauhdilla, koska olin siinä kunnossa, että tasaisella tuo 4.10-4.15 vauhti on ok, mutta mäkinen reitti vie helposti ylikuormituksen puolelle, vaikka vähän hidastaisinkin. Aika oli kullannut taas kerran muistot ja mäkiä olikin enemmän ja ne olivat pidempiä kuin muistin. Ei niissä mitään ongelmaa viimeksikään ollut ekalla kierroksella, mutta toisella teki jo tiukkaa. Mutta kyllähän mä nyt olen niin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä vuonna, joten eiköhän ne tällä kertaa mene! Ensimmäiset 21,1 kilsaa meni rennon kovaa täysin tavoitevauhdissa ajassa 1:28:30 ja puolivälissä jokirannassa juokseminen on aina piristävää, kun siinä saa hyvin kannustusta ja tälläkin kertaa näkyi muutamia tuttuja. Ensimmäisen puolikkaan aikana ei oikein löytynyt sopivaa porukkaa, missä olisi päässyt juoksemaan ja se oli vähän sääli, mutta se on aina yhtä piristävää, kun vierellä juoksee puolikkaan juoksijoita viimeisillä voimillaan ja itse ei ole edes suuresti hengästynyt.
Maraton kiertää siis kaksi kertaa Ruissalon kautta ja sen suurin miinus on mun mielestä se, että toinen kierros on yksinäinen. Koko tapahtumaan osallistui reilu 3000 juoksijaa, mutta niistä suurin osa juoksee kympin tai puolikkaan. Maratonin juoksi tänä vuonna noin 500 juoksijaa ja varsinkin suht kärjessä juostessa toisella kierroksella ei paljoa seuraa ole, koska kärkikin on aika lailla hajallaan. Olin luottavaisella mielellä, kun lähdin toiselle kierrokselle, mutta se ei sitten mennyt alkuunkaan putkeen. Mua alkoi lievästi huimaamaan jo 25 kilsan kohdalla, samaan aikaan oli pientä vastatuuliosuutta ja mäet pian edessä. Vauhti pysyi vielä siinä vaiheessa suht kohdillaan, mutta sen ylläpitäminen vaatii liian paljon energiaa. Yleensä tuollainen olo iskee vasta ehkä 32-35km kieppeillä, mutta nyt alkoi ihmeen aikaisin, vaikka siihen saakka juoksu oli tuntunut hyvältä ja nesteet+geelitkin oli imeytyneet hyvin eli ei olisi pitänyt energiatkaan loppua. Jossain 34 kilsan kieppeillä oli pakko ottaa ekat kävelyaskeleet ja sama toistui melkein kilometrin välein loppuun saakka. En kävellyt kovin pitkään kerrallaan – sen verran, että ehdin laskemaan päässäni kahteenkymmeneen – mutta se laski keskivauhtia kuitenkin aika rajusti. Kävelyni muistutti jo lievästi humalaisen kävelyä, mutta juoksu meni kyllä suoraan J Pari kertaa kävi mielessä, että pitäisikö keskeyttää, mutta aika nopeasti torppasin ne ajatukset.
Loppuaika oli 3:08:50, mikä oli puolen tunnin parannus viime vuoden aikaan ja 10 minuutin parannus ennätykseeni, joten sen puoleen ihan jees. Sijoitus kokonaiskilpailussa oli 24. Annoin myös kaikkeni eli siitä ei jäänyt kiinni, mutta jäin kuitenkin kauas tavoitteesta ja se tuntui alisuoriutumiselta. Viime vuonna tosin tapahtui aika lailla sama romahdus Paavo Nurmella, koska tavoittelin 3:30 alitusta ja aika oli silloinkin noin 8 minuuttia tavoitetta hitaampi.
Nyt maratonista on kulunut kaksi viikkoa ja olen ehtinyt pohtimaan syitä aikaiseen romahdukseeni. Varmaan moni asia vaikutti, mutta ensiksi täytyy myöntää, että en vaan tainnut olla tarpeeksi kovassa kunnossa: kuntoni on kehittynyt aika nopeasti viimeisen vuoden aikana ja olen vasta muutaman kuukauden pystynyt juoksemaan vauhtikestävyyslenkkejä 4:00-4:15 vauhdilla ja ehkäpä tarvitsen vain lisää kilometrejä noilla ja nopeammilla vauhdeilla alle. Sykkeet kisassa olivat hieman korkeammat kuin treenilenkeillä samassa vauhdissa ja ne olisivat kyllä voineet olla hieman matalammalla. Osin voi mennä sen piikkiin, että olisin voinut juoda ja ottaa geelejä vähän enemmänkin (yritin niiden suhteen pelata varman päälle, koska edellisellä maratonilla maha meni sekaisin). Osin voi johtua siitä, että lämpötila nousi tasaiseen maratonin edetessä ja kylmän alkukesän takia kroppa ei ole tottunut lämpöön – paloin hieman maratonin aikana eli sen verran aurinko paahtoi kuitenkin ja olin selvästi ylikuumentunut loppuvaiheissa. Osin voi johtua siitä, että maratonit nyt vaan ovat vähän mystisiä ja niillä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan jotain J Ja viimeisenä oivalluksena on se, että ehkä en kunnioittanut maratonia tarpeeksi! Luotto omaan kuntoon oli kova, kun kaikki alimatkojen tulokset ennustivat kolmen tunnin alitusta – mutta maraton on kuitenkin ihan oma lajinsa ja tämä kokemus auttaa kyllä säilyttämään jatkossa riittävän nöyryyden sen edessä. Mutta vaikka kaikki spekuloimani syyt pitäisivät paikkansa, niin siitä ei pääse mihinkään, että paremmalla kunnolla niiden vaikutus olisi ollut pienempi.
Aloitin juuri luxus-mittaisen 7 viikon kesäloman ja sen aikana pääsee treenaamaan niin kuin oikeasti haluaisin koko ajan treenata. Ainakin maratonvauhtisia vauhtikestävyyslenkkejä (10-15km) ja pitkiä vetoja (1-2km) on suunnitelmana tehdä aiempaa enemmän ja lomalla on myös mahdollista treenata suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kasvattanut juoksukilometrejä aika paljon ja nyt kun ne alkavat olla riittävällä tasolla ja kroppa on tottunut kilometrimäärään, niin voin alkaa vähitellen kasvattamaan tehoja. Nyt siis kesä kovaa treeniä ja katsotaan sitten syksyllä miltä kunto näyttää!
Juoksin vuonna 2014 Paavo Nurmen Maratonin ensimmäistä kertaa ja loppuajaksi tuli 3:38, mikä oli kirkkaasti oma ennätys ja olin silloin äärettömän onnellinen ja liikuttunut siitä saavutuksesta. Saman vuoden lokakuussa juoksin Vantaalla 3:19 ja kuntoni ei suinkaan ollut parantunut ihan tuota 19 minuuttia vaan ainakin 5-10 minuuttia täytyy laittaa tasaisemman reitin ja viileämmän sään piikkiin. Asetin itselleni viime vuonna tavoitteeksi juosta vuonna 2015 Paavo Nurmella noin 3:05 ja Vantaalla sitten alle kolmen. Mutta kunto kehittyi niin hyvin talven/kevään aikana, että päätin lähteä tavoittelemaan kolmen tunnin alitusta jo Paavo Nurmella, vaikka tiedostin kyllä, että se vaatisi minulta ihan optimaalista suoritusta. Mut mähän en lähde kilpailuun varmistelemaan vaan kyllä sitä täytyy yrittää oma maksimisuoritus tehdä.
 |
| Maratonin reitti |
Taktiikkana oli lähteä juoksemaan alusta saakka tasaista 4:12 kilometrivauhtia, niin sitten olisi vielä pientä hyytymisvaraa toisella kierroksella. Alku lähti kevyesti liikkeelle ja vaikka koitin himmailla, niin eka kilsa oli 3:50 ja toinenkin 3:58, mutta sen jälkeen löysin tavoitevauhdin. Vähän kuitenkin alkoi mietityttämään, että kostautuuko liian nopeat ekat kilometrit jossain kohtaa. Reitin pahimmat mäet ovat Ruissalossa ja ne ovat sellaista aika pitkää loivaa nousua alkaen suunnilleen kilometrin 5-6 kohdalta. Tiesin mäkien olevan minulle haaste tällä vauhdilla, koska olin siinä kunnossa, että tasaisella tuo 4.10-4.15 vauhti on ok, mutta mäkinen reitti vie helposti ylikuormituksen puolelle, vaikka vähän hidastaisinkin. Aika oli kullannut taas kerran muistot ja mäkiä olikin enemmän ja ne olivat pidempiä kuin muistin. Ei niissä mitään ongelmaa viimeksikään ollut ekalla kierroksella, mutta toisella teki jo tiukkaa. Mutta kyllähän mä nyt olen niin paljon paremmassa kunnossa kuin edellisenä vuonna, joten eiköhän ne tällä kertaa mene! Ensimmäiset 21,1 kilsaa meni rennon kovaa täysin tavoitevauhdissa ajassa 1:28:30 ja puolivälissä jokirannassa juokseminen on aina piristävää, kun siinä saa hyvin kannustusta ja tälläkin kertaa näkyi muutamia tuttuja. Ensimmäisen puolikkaan aikana ei oikein löytynyt sopivaa porukkaa, missä olisi päässyt juoksemaan ja se oli vähän sääli, mutta se on aina yhtä piristävää, kun vierellä juoksee puolikkaan juoksijoita viimeisillä voimillaan ja itse ei ole edes suuresti hengästynyt.
Maraton kiertää siis kaksi kertaa Ruissalon kautta ja sen suurin miinus on mun mielestä se, että toinen kierros on yksinäinen. Koko tapahtumaan osallistui reilu 3000 juoksijaa, mutta niistä suurin osa juoksee kympin tai puolikkaan. Maratonin juoksi tänä vuonna noin 500 juoksijaa ja varsinkin suht kärjessä juostessa toisella kierroksella ei paljoa seuraa ole, koska kärkikin on aika lailla hajallaan. Olin luottavaisella mielellä, kun lähdin toiselle kierrokselle, mutta se ei sitten mennyt alkuunkaan putkeen. Mua alkoi lievästi huimaamaan jo 25 kilsan kohdalla, samaan aikaan oli pientä vastatuuliosuutta ja mäet pian edessä. Vauhti pysyi vielä siinä vaiheessa suht kohdillaan, mutta sen ylläpitäminen vaatii liian paljon energiaa. Yleensä tuollainen olo iskee vasta ehkä 32-35km kieppeillä, mutta nyt alkoi ihmeen aikaisin, vaikka siihen saakka juoksu oli tuntunut hyvältä ja nesteet+geelitkin oli imeytyneet hyvin eli ei olisi pitänyt energiatkaan loppua. Jossain 34 kilsan kieppeillä oli pakko ottaa ekat kävelyaskeleet ja sama toistui melkein kilometrin välein loppuun saakka. En kävellyt kovin pitkään kerrallaan – sen verran, että ehdin laskemaan päässäni kahteenkymmeneen – mutta se laski keskivauhtia kuitenkin aika rajusti. Kävelyni muistutti jo lievästi humalaisen kävelyä, mutta juoksu meni kyllä suoraan J Pari kertaa kävi mielessä, että pitäisikö keskeyttää, mutta aika nopeasti torppasin ne ajatukset.
Loppuaika oli 3:08:50, mikä oli puolen tunnin parannus viime vuoden aikaan ja 10 minuutin parannus ennätykseeni, joten sen puoleen ihan jees. Sijoitus kokonaiskilpailussa oli 24. Annoin myös kaikkeni eli siitä ei jäänyt kiinni, mutta jäin kuitenkin kauas tavoitteesta ja se tuntui alisuoriutumiselta. Viime vuonna tosin tapahtui aika lailla sama romahdus Paavo Nurmella, koska tavoittelin 3:30 alitusta ja aika oli silloinkin noin 8 minuuttia tavoitetta hitaampi.
Nyt maratonista on kulunut kaksi viikkoa ja olen ehtinyt pohtimaan syitä aikaiseen romahdukseeni. Varmaan moni asia vaikutti, mutta ensiksi täytyy myöntää, että en vaan tainnut olla tarpeeksi kovassa kunnossa: kuntoni on kehittynyt aika nopeasti viimeisen vuoden aikana ja olen vasta muutaman kuukauden pystynyt juoksemaan vauhtikestävyyslenkkejä 4:00-4:15 vauhdilla ja ehkäpä tarvitsen vain lisää kilometrejä noilla ja nopeammilla vauhdeilla alle. Sykkeet kisassa olivat hieman korkeammat kuin treenilenkeillä samassa vauhdissa ja ne olisivat kyllä voineet olla hieman matalammalla. Osin voi mennä sen piikkiin, että olisin voinut juoda ja ottaa geelejä vähän enemmänkin (yritin niiden suhteen pelata varman päälle, koska edellisellä maratonilla maha meni sekaisin). Osin voi johtua siitä, että lämpötila nousi tasaiseen maratonin edetessä ja kylmän alkukesän takia kroppa ei ole tottunut lämpöön – paloin hieman maratonin aikana eli sen verran aurinko paahtoi kuitenkin ja olin selvästi ylikuumentunut loppuvaiheissa. Osin voi johtua siitä, että maratonit nyt vaan ovat vähän mystisiä ja niillä tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan jotain J Ja viimeisenä oivalluksena on se, että ehkä en kunnioittanut maratonia tarpeeksi! Luotto omaan kuntoon oli kova, kun kaikki alimatkojen tulokset ennustivat kolmen tunnin alitusta – mutta maraton on kuitenkin ihan oma lajinsa ja tämä kokemus auttaa kyllä säilyttämään jatkossa riittävän nöyryyden sen edessä. Mutta vaikka kaikki spekuloimani syyt pitäisivät paikkansa, niin siitä ei pääse mihinkään, että paremmalla kunnolla niiden vaikutus olisi ollut pienempi.
Aloitin juuri luxus-mittaisen 7 viikon kesäloman ja sen aikana pääsee treenaamaan niin kuin oikeasti haluaisin koko ajan treenata. Ainakin maratonvauhtisia vauhtikestävyyslenkkejä (10-15km) ja pitkiä vetoja (1-2km) on suunnitelmana tehdä aiempaa enemmän ja lomalla on myös mahdollista treenata suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kasvattanut juoksukilometrejä aika paljon ja nyt kun ne alkavat olla riittävällä tasolla ja kroppa on tottunut kilometrimäärään, niin voin alkaa vähitellen kasvattamaan tehoja. Nyt siis kesä kovaa treeniä ja katsotaan sitten syksyllä miltä kunto näyttää!
Kommentit
Lähetä kommentti