Nuuksio Classic Trail Marathon 2015

Nuuksio Classic oli mulle ensimmäinen polkumaraton ja kuudes maraton yhteensä – ihan alkuun haluan tuoda esille, että elämyksenä Nuuksio päihittää kirkkaasti kaikki aiemmat maratonkokemukset! Makuasioitahan nämä tietty on, mutta muhun upposi ja siksipä varmaan oma kiinnostus onkin koko ajan siirtymässä enemmän polkujuoksun suuntaan. Suunnitelmanani onkin seuraavana vuonna keskittyä oikein kunnolla polkujuoksukisoihin ja kiertää iso osa Trail Tour Finlandin kilpailuista. Iso kiitos kilpailujärjestäjälle hyvin organisoidusta tapahtumasta, jossa tunnelma oli rennon positiivinen niin kilpailijoiden kesken kuin järjestäjienkin suunnalta. Kaikista kontakteista päivän aikana tuli vaan hyvää mieltä! Myös kaikkein olennaisimpaan oli panostettu kiitettävästi eli siihen, että otettiin osallistujista makeita valokuvia.

Oma valmistautuminen kilpailuun ei ollut ihan ehkä optimaalinen, koska olin koko edeltävän kuukauden kesälomalla ja innostuin juoksemaan sen kuukauden aikana enemmän kuin olin koskaan aiemmin juossut kuukaudessa eli reilu 450 kilsaa, kun aiemmin olin juossut max 350 kilsaa/kk. Ja se 450km ei ollut mitään pelkkää määrämättöä vaan sisälsi ainakin 3 tehotreeniä viikossa ja yhden 55km kisan sekä yhden puolimaratonin J Ilmoittauduin Nuuksioon vasta peruutuspaikalta noin 3 viikkoa ennen kisaa. Keventelin kyllä treenausta muutaman päivän ennen kisapäivää, mutta edellisen kuukauden treenimäärä oli ilmeisesti saanut pohjelihakseni jonkinlaiseen ylirasitustilaan –ne tuntuivat koko kisaa edeltävän viikon kiristäviltä ja mm. kisaa edeltävänä yönä heräsin pohjekramppiin. Lievästi siis pelotti, että mitenköhän pohkeet kestävät tulevan koitoksen varsinkin, kun mun mäkitreenin määrä on ollut tähän mennessä hyvin minimaalista ja reitillä oli kuitenkin tiedossa yhteensä reilu kilometri vertikaalinousua. Mut olin kuitenkin löytänyt hyvästä alennuksesta kesällä Salomonin S-labin juoksuvaatteita ja luotin niiden tekevän musta hyvän polkujuoksijan ;)

Kuvaaja Kari "Poppis" Suomela
Kisapäivänähän sitten satoi vettä ja niin oli satanut aiemminkin viikolla, joten reitti oli miellyttävän liukas, pehmeä ja mutainen. Sadekeli ei mua sinänsä yhtään haittaa vaan se toi enemmänkin vaan mukavaa tunnelmaa! Kengätkin piti ihan hyvin kallioilla ja maastossa muutenkin. Ensimmäiset 15 kilsaa koitin kiertää lätäköitä ja hyppiä niiden yli, mutta sen jälkeen vedin vaan suosiolla kaikesta läpi.
Kuvaaja Juha Saastamoinen
Moni lätäkkö oli vaan sen verran syvä, että en yhtään nähnyt mitä alta löytyy eli välillä alla oli kalliota, välillä mutaa ja pari kertaa upposin oikein kunnolla suohonkin. Märkyys ei itsessään kuitenkaan hidastanut ihan hirveästi juoksua, mutta se teki kyllä juoksemisesta jaloille raskasta ja se yhdistettynä mäkiseen maastoon veti mun koko alavartalon oikein kunnon hapoille ja viimeiset 20 kilsaa mun jalat oli ihan muussia. Kerran kaaduin kunnolla kivikossa jossain 14 km kieppeillä ja juostessa huomasin, että sääri oli ihan verestä punainen – ei se yhtään juoksua haitannut, ajattelin sen olevan vain tyylikkään näköistä, ja olin ihan pettynyt, kun lätäköt ja sade putsasivat jalan matkan aikana niin, ettei maaliin tullessa näkynyt enää kunnon taisteluhaavoja.
Kuvaaja Petri Louhelainen
Lähdin tavoittelemaan kilpailuun top20-sijoitusta ja minimissään 4 tunnin alitusta. Kisa lähti ihan hyvin liikkeelle ja juoksu tuntui kulkevan. Pohkeet tuntuivat vähän kireiltä, mutta eivät siitä onneksi pahentuneet juoksun aikana. Ekat 5 kilsaa meni sellaista about 4.30 kilsavauhtia, mut se oli siinä kohtaa vielä aika lailla helppoa maastoa, vaikka isoilta osin polulla juostiinkin. Solvalla-Swinghillin huipulle tulin noin 56 minuutin kohdalla ja olin siinä kohtaa kisassa sijalla 17 ja tuntui vielä oikein hyvältä, vaikka mäen päällä olikin aika hapokasta. Siinä nousussa huomasi konkreettisesti, että power walking –tyyppinen pitkillä askelilla eteneminen oli nopeampaa kuin hidas juokseminen. Sen huomion tein myös kisassa, että porrasjuoksua en osaa yhtään tai en ainakaan uskaltanut harppoa märkiä portaita alaspäin samalla tavalla kuin mut portaissa ohittaneet juoksijat. Swinghillin jälkeen juoksin varmaan 15 kilsaa yhden juoksijan seurassa, joka oli edellisenä vuonna juossut 3h41min ajan ja siinä juostessa mietin, että ehkä sellainen 3h50min aika voisi olla tehtävissä.

Kilsan 20 kieppeillä oli hyvin upottavaa ja teknistä maastoa sekä nousua ja sen jälkeen jalat alkoivat tuntua raskailta – ihan liian raskailta siihen nähden, että oltiin vasta puolivälissä. Ei mulle mitään totaalista sippausta tullut missään kohtaa reittiä, mutta jalat vaan painoivat niin paljon, etten enää loppumatkasta saanut vauhtia järkevälle tasolle, vaikka vikat 10 kilsaa olisi tarjonnut mahdollisuuden ripeään juoksuun. Lopussa muutama mut ohittanut juoksija oikein kunnolla kannusti lähtemään peesiin mukaan ja pari kertaa lähdinkin mukaan sillä ajatuksella, että jos hitauteni on kuitenkin vain päästä kiinni – tällä kertaa väitän, että pää olisi kestänyt, mutta jalat ei vaan jaksaneet enkä pysynyt peesissä kovinkaan pitkää matkaa. Mutta kyllähän mä sen tiesin jo ennakolta, että jalat eivät tule kestämään näin mäkistä kisaa kunnolla ja ensi vuodeksi mulla onkin projektina panostaa kunnolla mäkiharjoitteluun! Positiivista oli se, että juoksun aikana ei tullut mitään kramppeja, vaikka reitin aikana tuli tehtyä jos jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Lopullinen aika oli 4h05min ja sijoitus 35. Heti kisan jälkeen olin kyllä jonkin verran pettynyt suoritukseeni, mutta nyt muutaman päivän jälkeen pidän tuota vähintäänkin tyydyttävänä juoksuna huomioiden säätilan, reitin raskauden ja valmiiksi hieman väsyneet jalat. Mutta otan tämän vuoden kisan harjoittelun ja todella hienon kokemuksen kannalta ja ensi vuonna palaan kisaamaan tosissani ja paremmin valmistautuneena!
Kuvaaja Kari "Poppis" Suomela
Kisan kärjessä Ansio ja Mononen vetivät kyllä melkein maailmanluokan vauhtia ja siitä heille isosti respectiä! Reittiennätys 3h07min tuossa kelissä on kova suoritus ja se, että vetää viimeiset 9km 3.52 keskivauhtia on huimaa – vaikka loppu on suurelta osin helposti juostavaa, niin se kulkee kuitenkin metsässä polulla ja kalliolla ja siinä on pari tiukkaa ylämäkeäkin. Sanoivat vielä kisan jälkeen, että kuivalla olisivat voineet vetää alle 3 tunnin… En ole varmaan koskaan juossut itse maastossa yhtään kilometriä alle 4.00 vauhtia, joten pitänee varmaan alkaa treenaamaan vähän kovempaa.

Kommentit