Nuuksio Classic oli mulle ensimmäinen
polkumaraton ja kuudes maraton yhteensä – ihan alkuun haluan tuoda esille, että
elämyksenä Nuuksio päihittää kirkkaasti kaikki aiemmat maratonkokemukset!
Makuasioitahan nämä tietty on, mutta muhun upposi ja siksipä varmaan oma
kiinnostus onkin koko ajan siirtymässä enemmän polkujuoksun suuntaan.
Suunnitelmanani onkin seuraavana vuonna keskittyä oikein kunnolla
polkujuoksukisoihin ja kiertää iso osa Trail Tour Finlandin kilpailuista. Iso
kiitos kilpailujärjestäjälle hyvin organisoidusta tapahtumasta, jossa tunnelma
oli rennon positiivinen niin kilpailijoiden kesken kuin järjestäjienkin
suunnalta. Kaikista kontakteista päivän aikana tuli vaan hyvää mieltä! Myös kaikkein olennaisimpaan oli panostettu kiitettävästi eli siihen, että otettiin osallistujista makeita valokuvia.
Oma valmistautuminen kilpailuun ei ollut ihan ehkä
optimaalinen, koska olin koko edeltävän kuukauden kesälomalla ja innostuin
juoksemaan sen kuukauden aikana enemmän kuin olin koskaan aiemmin juossut
kuukaudessa eli reilu 450 kilsaa, kun aiemmin olin juossut max 350 kilsaa/kk.
Ja se 450km ei ollut mitään pelkkää määrämättöä vaan sisälsi ainakin 3
tehotreeniä viikossa ja yhden 55km kisan sekä yhden puolimaratonin J Ilmoittauduin Nuuksioon
vasta peruutuspaikalta noin 3 viikkoa ennen kisaa. Keventelin kyllä treenausta
muutaman päivän ennen kisapäivää, mutta edellisen kuukauden treenimäärä oli
ilmeisesti saanut pohjelihakseni jonkinlaiseen ylirasitustilaan –ne tuntuivat
koko kisaa edeltävän viikon kiristäviltä ja mm. kisaa edeltävänä yönä heräsin
pohjekramppiin. Lievästi siis pelotti, että mitenköhän pohkeet kestävät tulevan
koitoksen varsinkin, kun mun mäkitreenin määrä on ollut tähän mennessä hyvin
minimaalista ja reitillä oli kuitenkin tiedossa yhteensä reilu kilometri
vertikaalinousua. Mut olin kuitenkin löytänyt hyvästä alennuksesta kesällä
Salomonin S-labin juoksuvaatteita ja luotin niiden tekevän musta hyvän
polkujuoksijan ;)
|
Kuvaaja Kari "Poppis" Suomela |
Kisapäivänähän sitten satoi vettä ja niin oli satanut
aiemminkin viikolla, joten reitti oli miellyttävän liukas, pehmeä ja mutainen.
Sadekeli ei mua sinänsä yhtään haittaa vaan se toi enemmänkin vaan mukavaa
tunnelmaa! Kengätkin piti ihan hyvin kallioilla ja maastossa muutenkin.
Ensimmäiset 15 kilsaa koitin kiertää lätäköitä ja hyppiä niiden yli, mutta sen
jälkeen vedin vaan suosiolla kaikesta läpi.
|
Kuvaaja Juha Saastamoinen |
Moni lätäkkö oli vaan sen verran
syvä, että en yhtään nähnyt mitä alta löytyy eli välillä alla oli kalliota,
välillä mutaa ja pari kertaa upposin oikein kunnolla suohonkin. Märkyys ei
itsessään kuitenkaan hidastanut ihan hirveästi juoksua, mutta se teki kyllä juoksemisesta
jaloille raskasta ja se yhdistettynä mäkiseen maastoon veti mun koko
alavartalon oikein kunnon hapoille ja viimeiset 20 kilsaa mun jalat oli ihan
muussia. Kerran kaaduin kunnolla kivikossa jossain 14 km kieppeillä ja
juostessa huomasin, että sääri oli ihan verestä punainen – ei se yhtään juoksua
haitannut, ajattelin sen olevan vain tyylikkään näköistä, ja olin ihan
pettynyt, kun lätäköt ja sade putsasivat jalan matkan aikana niin, ettei
maaliin tullessa näkynyt enää kunnon taisteluhaavoja.
|
Kuvaaja Petri Louhelainen |
Lähdin tavoittelemaan kilpailuun top20-sijoitusta ja
minimissään 4 tunnin alitusta. Kisa lähti ihan hyvin liikkeelle ja juoksu
tuntui kulkevan. Pohkeet tuntuivat vähän kireiltä, mutta eivät siitä onneksi
pahentuneet juoksun aikana. Ekat 5 kilsaa meni sellaista about 4.30
kilsavauhtia, mut se oli siinä kohtaa vielä aika lailla helppoa maastoa, vaikka
isoilta osin polulla juostiinkin. Solvalla-Swinghillin huipulle tulin noin 56
minuutin kohdalla ja olin siinä kohtaa kisassa sijalla 17 ja tuntui vielä
oikein hyvältä, vaikka mäen päällä olikin aika hapokasta. Siinä nousussa
huomasi konkreettisesti, että power walking –tyyppinen pitkillä askelilla
eteneminen oli nopeampaa kuin hidas juokseminen. Sen huomion tein myös kisassa,
että porrasjuoksua en osaa yhtään tai en ainakaan uskaltanut harppoa märkiä
portaita alaspäin samalla tavalla kuin mut portaissa ohittaneet juoksijat.
Swinghillin jälkeen juoksin varmaan 15 kilsaa yhden juoksijan seurassa, joka oli
edellisenä vuonna juossut 3h41min ajan ja siinä juostessa mietin, että ehkä
sellainen 3h50min aika voisi olla tehtävissä.
Kilsan 20 kieppeillä oli hyvin
upottavaa ja teknistä maastoa sekä nousua ja sen jälkeen jalat alkoivat tuntua
raskailta – ihan liian raskailta siihen nähden, että oltiin vasta puolivälissä.
Ei mulle mitään totaalista sippausta tullut missään kohtaa reittiä, mutta jalat
vaan painoivat niin paljon, etten enää loppumatkasta saanut vauhtia järkevälle
tasolle, vaikka vikat 10 kilsaa olisi tarjonnut mahdollisuuden ripeään
juoksuun. Lopussa muutama mut ohittanut juoksija oikein kunnolla kannusti
lähtemään peesiin mukaan ja pari kertaa lähdinkin mukaan sillä ajatuksella,
että jos hitauteni on kuitenkin vain päästä kiinni – tällä kertaa väitän, että
pää olisi kestänyt, mutta jalat ei vaan jaksaneet enkä pysynyt peesissä
kovinkaan pitkää matkaa. Mutta kyllähän mä sen tiesin jo ennakolta, että jalat
eivät tule kestämään näin mäkistä kisaa kunnolla ja ensi vuodeksi mulla onkin
projektina panostaa kunnolla mäkiharjoitteluun! Positiivista oli se, että juoksun
aikana ei tullut mitään kramppeja, vaikka reitin aikana tuli tehtyä jos
jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Lopullinen aika oli 4h05min ja sijoitus 35.
Heti kisan jälkeen olin kyllä jonkin verran pettynyt suoritukseeni, mutta nyt muutaman
päivän jälkeen pidän tuota vähintäänkin tyydyttävänä juoksuna huomioiden
säätilan, reitin raskauden ja valmiiksi hieman väsyneet jalat. Mutta otan tämän
vuoden kisan harjoittelun ja todella hienon kokemuksen kannalta ja ensi vuonna
palaan kisaamaan tosissani ja paremmin valmistautuneena!
|
Kuvaaja Kari "Poppis" Suomela |
Kisan kärjessä Ansio ja Mononen vetivät kyllä melkein
maailmanluokan vauhtia ja siitä heille isosti respectiä! Reittiennätys 3h07min
tuossa kelissä on kova suoritus ja se, että vetää viimeiset 9km 3.52
keskivauhtia on huimaa – vaikka loppu on suurelta osin helposti juostavaa, niin
se kulkee kuitenkin metsässä polulla ja kalliolla ja siinä on pari tiukkaa ylämäkeäkin. Sanoivat vielä kisan jälkeen, että
kuivalla olisivat voineet vetää alle 3 tunnin… En ole varmaan koskaan juossut
itse maastossa yhtään kilometriä alle 4.00 vauhtia, joten pitänee varmaan alkaa
treenaamaan vähän kovempaa.
Kommentit
Lähetä kommentti