Polkujuoksukausi on nyt korkattu tämän vuoden osalta. Tai oonhan mä poluilla juossut paljonkin pitkin talvea ja kevättä, mutta ensimmäinen kilpailu oli tällä viikolla helatorstaina 5.5. Bodom Trail on mulle uusi tuttavuus – niin kuin tosin aika lailla kaikki muutkin polkujuoksukisat, koska vaikka mä olen ollut henkisesti suuntautunut polkujuoksuun viime kesästä saakka, niin tää oli mulle vasta kolmas polkujuoksukisa ikinä ja ensimmäinen näin lyhyt kisa. Oon tänä vuonna tehnyt jo uudet ennätykset maantiellä vitosella, kympillä sekä puolimaratonilla ja panostanut mäkitreeniin, joten luotto omaan kuntoon oli kohdillaan.
Lähdetään positiivisista asioista liikkeelle. Kisajärjestelyt toimivat kokonaisuudessaan oikein hyvin, vaikka kisaan oli tullut paikalle niinkin suuri määrä kuin 1064 juoksijaa. Kisassa oli siis mahdollista juosta joko 12km tai 21km ja koska reitti käväisi välillä maalialueella, sai päätöksen oman juoksumatkan pituudesta tehdä kisan aikana. Reitistä tykkäsin myös, koska siinä oli sopivasti kaikkea ja lähes koko matka mentiin poluilla: korkeusvaihtelua oli sopivassa määrin, vaikeammat/helpommat osuudet reitillä vaihtelivat kivasti ja oli helpompaa polkua sekä teknisempää polkua. Reitillä oli odottamaani enemmän suo/mutakohtia, joissa sai tosissaan tarpoa ja vaikka mieluummin olisin juossut vähän kuivemmalla reitillä, niin siinähän nekin meni sivussa ja tuohan se aina sellaista mukavaa lisätunnelmaa, kun saa polvia myöten tarpoa mudassa. Reitti oli myös hyvin merkitty ja merkkausnauhoja näkyi tiheään – kerran juoksin suolla vähän harhaan, mutta sitten vain vähän peruuttelin ja katselin ympärilleni, niin johan se reittikin löytyi uudestaan eikä aikaa tuhlaantunut varmaan kuin korkeintaan minuutti.
 |
| Ympyröin oikean jalkani (punainen kenkä ja musta säärystin), jos joku ei olisi mua muuten kuvasta tunnistanut. Kuva Aapo Laiho. |
Huonoa oli sitten oma suoritukseni, ei ollut todellakaan mun
päivä :) Viime
vuonna uhosin ensimmäisen polkujuoksukisani jälkeen (52km, jossa tulin kolmanneksi),
että olen varmaan suhteessa parempi poluilla kuin maantiellä. Mutta nyt kun sen
jälkeen olen ollut kahdessa kovatasoisemmassa polkukisassa mukana, niin täytyy
myöntää, että tuo väittämä ei taidakaan pitää paikkaansa. Olen meinaan saanut
kisoissa ihan urakalla pataan sellaisilta kavereilta, jotka juoksevat
maantiellä mun kanssa samaa tai jopa hitaampaa vauhtia. Ja ihan käytännössäkin
kisoissa olen huomannut, että metsätie/pururatapätkillä ym. yleensä ohittelen
porukkaa, kun taas mua ohitellaan enemmän teknisemmässä maastossa. Maantiellä
olen aika hyvä pitämään yllä tasaista vauhtia ja maratontreenin kautta juoksuun
on tullut taloudellisuutta, mutta mulla on selvästi ollut vaikeuksia
polkukisoissa rytminvaihdoksissa eli vaikeampien pätkien jälkeen en saa
nostettua vauhtia riittävän pikaisesti nopeammaksi enkä välttämättä pääse
ollenkaan takaisin nopeampaan vauhtiin. Mut olen kyllä mennyt eteenpäin viime
kesästä ainakin sen suhteen, että nyt jalat kestivät paremmin raskasta maastoa
ja ylämäkiä – kävelin kyllä jyrkimpiä ylämäkiä bodomilla, mutta se johtui lähinnä
siitä, että halusin pitää sykkeet tarpeeksi alhaisena eikä jalkojen väsymisestä
niin kuin viime vuonna Nuuksion maratonilla.
Kaikkea en nyt kuitenkaan laita oman kunnon ja
polkujuoksutekniikan heikkouden piikkiin vaan oikeasti mun suoritukseen
vaikutti paljon se, että kisapäivänä oli todella kaunis ja aurinkoinen ilma, 22
astetta näytti auton mittari varjossa. Normaalisti tykkään kyllä lämpimistä päivistä,
mutta vuoden siihen astisin kuumin päivä ja juoksukilpailu on perinteisesti
ollut mulle aika kohtalokas yhtälö. Mulla on viimeiseltä parilta vuodelta kolme
kisaa, joissa olen jäänyt selvästi tavoitteestani ja juossut omaa kuntotasoa
heikommin ja niitä kisoja yhdistävä tekijä on lämpö. Myöhemmin kesällä sujuu
sitten jo vähän paremmin, kun lämpöön on ehtinyt tottua, mutta alkukesä on
haastavaa. Tiesin asian jo ennakkoon ja siksi otin juoksurepunkin mukaan ja
sinne tarpeeksi urheilujuomaa, mutta se ei tällä kertaa riittänyt pelastamaan
tilannetta. Ihan ekat kilometrit meni ok, joskin mulla alkoi suuta kuivaa jo
ekan kilsan aikana, mikä ei ole mikään paras merkki siinä kohtaa. Siinä 5-6
kilsan kohdalla alkoi tuntua juoksu jo vaikealta, vaikka en ollut alkua edes
mennyt mitenkään ylikovaa, joten arvasin loppumatkasta tulevan haastavan. 12km
kohdalla oli jo sen verran heikko olo, että ohimenevän hetken harkitsin
jättäväni matkan siihen, mutta halusin kuitenkin nähdä reitin
kokonaisuudessaan. Reitin jälkimmäinen 9km on alkuosaa hieman hitaampaa
maastoa, mutta samalla vielä nätimpää eli kannatti jatkaa matkaa. Päätin juosta
loppumatkan riittävän rauhalliseen tahtiin ja eteeni ilmestyikin yksi juoksija,
jonka peesissä juoksin lähes koko toisen kierroksen, kunnes kilsa ennen maalia
kiihdyttelin ohi eli hän joutui tällä kertaa valitettavasti tekemään suurimman
työn letkan vetäjänä. Aika oli 1:59:49 ja tavoittelin sellaista 1.45-1.50 aikaa,
joten aika kauaksi jäi siitä - tavoite oli päästä 30 joukkoon ja tuolla
tavoittelemallani 1.50 ajalla siihen olisi hyvin päässytkin. Juoksin numerolla
59 ja lopullinen sijoitus oli 59 eli kisajärjestäjät oli numeroita jakaessa
ilmeisesti osanneet arvioida kuntotasoni paremmin kuin itse osasin :) Ei siis mennyt ihan putkeen tällä kertaa, mut sain hyvää treeniä, hienon uuden kokemuksen ja kisassa jaettu Buffi oli myös makean näköinen. Ainahan se on kiva onnistua optimaalisesti, mutta sitten taas toisaalta pieleen menneet kisat on kuitenkin ehkä niitä opettavaisimpia ja ne myös kannustavat treenaamaan vielä kovempaa ja fiksummin. Ensi vuonna pitää ehdottomasti ottaa revanssia Bodom Trailin kanssa!
 |
| Kuvassa kaverini Matti Kivinen juoksee kevyellä askeleella ohitseni. Story of my race :) Kuva Karri Jalava. |
Heti maalissa yllä olevassa kuvassa oleva Matti sanoi, että näytin vähän
kalpealta ja siinä meni pari tuntia ennen kuin olin taas kunnolla elävien
kirjoissa. Yleensä piristyn pidemmänkin kisan jälkeen lyhyemmässä ajassa, mutta
nyt vaati pitkään varjossa istuskelua + 7dl cokista + 2dl urheilujuomaa + 4dl
vettä + 2dl mehua + 2dl proteiinijuomaa + lohikeittoa + suolakeksejä +
irtokarkkeja ennen kuin alkoi taas aivot ja kroppa toimimaan paremmin. Kotiin
päästyäni seurasi sitten muutaman tunnin kestänyt hikkailu/röyhtäilyperiodi,
mikä voi toki liittyä tuohon palautumisravintooni :D
Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Karhunkierros 28.5 eli
about 82km upeissa maisemissa vähän pohjoisemmassa. En oo koskaan ennen juossut
noin pitkää matkaa, joten virallinen tavoite on päästä maaliin, mutta
epävirallisesti on toki kovat aikatavoitteet olemassa. Sieltä on lumet sulaneet
tavallista aikaisemmin ja nyt on jo tulvat päällä, joten kuun lopussa voi olla
hyvätkin kelit. Siellä voi myös olla vähän viileämpää (toivottavasti!), mutta
jos ei ole, niin tässä on ainakin ehtinyt tottua paremmin lämpöön ennen sitä. Heinäkuun
alussa olen menossa juoksemaan Vierumäki Trail Marathonin, jossa on kuulemma
nopeampaa pätkää enemmän, joten ehkäpä mun vahvuudet sopii siihen kisaan
paremmin kuin Bodomille.
Kommentit
Lähetä kommentti