Kolmen tunnin alitusta lähdin hakemaan
tai tarkemmin sanottuna 2:56 oli tavoitteena. Taktiikkana oli juosta
eka puolikas aikaan 1:27, jotta jää sitten vielä vähän
hyytymisvaraa toiselle puolikkaalle. Parhaani yritin, mutta sillä
saavutin tänään vain keskeytyksen 32km kohdalla. Päivän oppi on
se, että älä lähde juoksemaan maratonia vähän kipeänä. Se
rajanveto on vaan joskus vähän vaikeaa, kun olen juossut tosi hyviä
kisoja, vaikka on ollut vähän nuhaa tai kurkku kipeä ja sitä ei
välttämättä tiedä kuin vasta juostessa, että miten sujuu. Siksi
päätin tänään yrittää.
Mulla on siis viimeisen reilun viikon
ajan ollut vähän kurkku kipeä ja vähän nuhaa, mutta kuitenkin
niin vähän, ettei sitä ole varmaan kukaan muu kuin minä edes
huomannut. Mutta tällä kertaa poikkeavaa on ollut se, että
leposyke on ollut koko viikon ajan noin 10-15 lyöntiä tavallista
korkeammalla vaikka en ole urheillut oikeastaan yhtään ja se on varmaan kertonut siitä, että kroppa koittaa
taistella parhaansa mukaan jotain tautia vastaan. En ole koskaan
ennen lähtenyt juoksemaan kisaa tällaisesta tilanteesta ja nyt
sitten varmistui se, että ei kannata tehdä niin uudestaan :)
Kisa-aamunakin vielä arvoin kotona ja vielä automatkallakin, että
kannattaako nyt oikeasti lähteä juoksemaan, mutta kun nyt kerran
olen treenannut tätä kisaa silmällä pitäen aika pitkään, niin
en malttanut olla kokeilematta. Lämpöä mulla ei ole ollut –
ainakaan kisapäivää ennen, mutta pukukopissa ennen kisaa tuntui
siltä, että lievää lämpöä voisi olla päällä ja nyt kun
kotona pääsin käyttämään kuumemittaria, niin kyllähän se
lämpöä näytti...
Mutta kun nyt olin kerran ajanut
Vantaalle saakka, niin täytyihän sitä nyt kisaan startata ja
starttiviivalla tuntui hyvältä. Se hyvä olo ei kuitenkaan
kantanut kovin pitkään, kun heti parin kilsan jälkeen sykkeet
pomppasivat liian korkealle ja se, että noin puolet 10,5 kilsan
kierroksesta juostiin vastatuuleen ei yhtään helpottanut asiaa.
Mulla oli kisassa syke riittävän alhaisella tasolla vain kun mentiin loivaan alamäkeen myötätuuleen eli ei kovin lupaavalta näyttänyt. Tänään oli niin tuulista, että terveenäkin olisi voinut olla
siinä ja siinä, että olisinko päässyt kolmen tunnin alle, mutta
flunssa-tuuli-yhdistelmällä ei ollut mitään jakoa. Juoksin
kuitenkin sinnikkäästi suunnilleen tavoitevauhtia enkä piitannut
sykkeistä. Ensimmäinen puolikas meni aikaan 1:28 ja mulla oli kyllä
jo siinä kohtaa sellainen olo, että voi käydä pian huonosti,
mutta en ollut valmis keskeyttämään ennakoiden ongelmia. Mutta en
päässyt kuin 23km kohdalle, kun kroppa viestitti hyvin vahvasti,
että liika on liikaa. En ollut tullut kuitenkaan keskeyttämään ja
päätin siksi jatkaa eteenpäin loppuajasta riippumatta, mutta pian
tuli selväksi, että vaikka kuinka hiljaa hölkkäilin, niin kroppa
ei tosissaan halunnut enää yhtään lisää rasitusta ja siksi en
lähtenyt viimeiselle kierrokselle ollenkaan.
Olisi ollut kiva juosta oma ennätys
tänään, mutta ei tämä nyt kuitenkaan suuremmin harmita.
Alisuoriutuminen kisassa ottaa mua päähän paljonkin, mutta tälle
nyt ei vaan voinut mitään. Siihen voi kuitenkin mennä jonkin
verran aikaa ennen kuin tulee sopiva väli juosta uudestaan
maantiellä maraton eli maraton-enkan tekeminen saa nyt odottaa jonkun
aikaa. Ensi vuoden tavoitteeni on vain ja ainoastaan Karhunkierroksen
satamailisen läpäiseminen toukokuun 2017 lopussa ja siitä
toipumisen jälkeen voi sitten vasta miettiä, että mitä
loppukesänä tekisi. Olettaen, että ehdin toipumaan siitä kesän
aikana :D
Kommentit
Lähetä kommentti