Vantaan maraton 2016

Kolmen tunnin alitusta lähdin hakemaan tai tarkemmin sanottuna 2:56 oli tavoitteena. Taktiikkana oli juosta eka puolikas aikaan 1:27, jotta jää sitten vielä vähän hyytymisvaraa toiselle puolikkaalle. Parhaani yritin, mutta sillä saavutin tänään vain keskeytyksen 32km kohdalla. Päivän oppi on se, että älä lähde juoksemaan maratonia vähän kipeänä. Se rajanveto on vaan joskus vähän vaikeaa, kun olen juossut tosi hyviä kisoja, vaikka on ollut vähän nuhaa tai kurkku kipeä ja sitä ei välttämättä tiedä kuin vasta juostessa, että miten sujuu. Siksi päätin tänään yrittää.

Mulla on siis viimeisen reilun viikon ajan ollut vähän kurkku kipeä ja vähän nuhaa, mutta kuitenkin niin vähän, ettei sitä ole varmaan kukaan muu kuin minä edes huomannut. Mutta tällä kertaa poikkeavaa on ollut se, että leposyke on ollut koko viikon ajan noin 10-15 lyöntiä tavallista korkeammalla vaikka en ole urheillut oikeastaan yhtään ja se on varmaan kertonut siitä, että kroppa koittaa taistella parhaansa mukaan jotain tautia vastaan. En ole koskaan ennen lähtenyt juoksemaan kisaa tällaisesta tilanteesta ja nyt sitten varmistui se, että ei kannata tehdä niin uudestaan :) Kisa-aamunakin vielä arvoin kotona ja vielä automatkallakin, että kannattaako nyt oikeasti lähteä juoksemaan, mutta kun nyt kerran olen treenannut tätä kisaa silmällä pitäen aika pitkään, niin en malttanut olla kokeilematta. Lämpöä mulla ei ole ollut – ainakaan kisapäivää ennen, mutta pukukopissa ennen kisaa tuntui siltä, että lievää lämpöä voisi olla päällä ja nyt kun kotona pääsin käyttämään kuumemittaria, niin kyllähän se lämpöä näytti...

Mutta kun nyt olin kerran ajanut Vantaalle saakka, niin täytyihän sitä nyt kisaan startata ja starttiviivalla tuntui hyvältä. Se hyvä olo ei kuitenkaan kantanut kovin pitkään, kun heti parin kilsan jälkeen sykkeet pomppasivat liian korkealle ja se, että noin puolet 10,5 kilsan kierroksesta juostiin vastatuuleen ei yhtään helpottanut asiaa. Mulla oli kisassa syke riittävän alhaisella tasolla vain kun mentiin loivaan alamäkeen myötätuuleen eli ei kovin lupaavalta näyttänyt. Tänään oli niin tuulista, että terveenäkin olisi voinut olla siinä ja siinä, että olisinko päässyt kolmen tunnin alle, mutta flunssa-tuuli-yhdistelmällä ei ollut mitään jakoa. Juoksin kuitenkin sinnikkäästi suunnilleen tavoitevauhtia enkä piitannut sykkeistä. Ensimmäinen puolikas meni aikaan 1:28 ja mulla oli kyllä jo siinä kohtaa sellainen olo, että voi käydä pian huonosti, mutta en ollut valmis keskeyttämään ennakoiden ongelmia. Mutta en päässyt kuin 23km kohdalle, kun kroppa viestitti hyvin vahvasti, että liika on liikaa. En ollut tullut kuitenkaan keskeyttämään ja päätin siksi jatkaa eteenpäin loppuajasta riippumatta, mutta pian tuli selväksi, että vaikka kuinka hiljaa hölkkäilin, niin kroppa ei tosissaan halunnut enää yhtään lisää rasitusta ja siksi en lähtenyt viimeiselle kierrokselle ollenkaan.

Olisi ollut kiva juosta oma ennätys tänään, mutta ei tämä nyt kuitenkaan suuremmin harmita. Alisuoriutuminen kisassa ottaa mua päähän paljonkin, mutta tälle nyt ei vaan voinut mitään. Siihen voi kuitenkin mennä jonkin verran aikaa ennen kuin tulee sopiva väli juosta uudestaan maantiellä maraton eli maraton-enkan tekeminen saa nyt odottaa jonkun aikaa. Ensi vuoden tavoitteeni on vain ja ainoastaan Karhunkierroksen satamailisen läpäiseminen toukokuun 2017 lopussa ja siitä toipumisen jälkeen voi sitten vasta miettiä, että mitä loppukesänä tekisi. Olettaen, että ehdin toipumaan siitä kesän aikana :D

Kommentit