Oi Nuuksion polkukisa, miksi teit näin taas minulle?
Ajattelen sinusta vain hyviä ajatuksia ja olen tehnyt parhaani ollakseni valmis
sinua varten. Tänä vuonna vielä tarjosit kiusoitellen paria aiempaa vuotta
kuivemmat olosuhteet ja hyvän ilman kisapäivänä, jotta saisit toiveeni
nousemaan entistä korkeammalle. Houkuttelit minut vielä kaiken lisäksi aiempaa
pidemmälle matkalle lupaamalla upeita maisemia, uuden kokemuksen ja hienoja
polkuja. Mutta nyt tiedän, että teit niin vain näyttääksesi minulle taas
paikkani ja opettaaksesi minulle jälleen kerran lisää nöyryyttä.
Tässä faktat:
-
Nuuksio on niin hyvin järjestetty kisa, että siitä ei voi enää paljoa laittaa paremmaksi.
- Uusi ultrareitti on vielä paljon hienompi kuin maratonreitti ja maratonreittikin on todella upea.
- Nuuksion molemmat reitit ovat vaikeita ja raskaita varsinkin, jos koittaa juosta edes lähellä omaa limittiä.
- Nuuksiossa otetaan parhaat valokuvat.
- Nuuksiosta saa Buffin, vaikka olisi juoksemassa ultramatkalla.
- Nuuksiosta saadut kisapaidat ovat sellaisia, että niitä tulee oikeasti käytettyä.
- Nuuksiossa saa maaliintulon jälkeen hymyilevän vastaanoton, käteen suoraan annettuna urheilujuomaa, lämmittävän viltin hartioille ja lisäksi tarjolla on ainakin banaania, keksejä, sipsejä ja makkaraa maaliintuloalueella. Missä muualla tapahtuu näin – just niin, ei missään muualla!
Tämä oli mulla kolmas yritys tehdä hyvä suoritus Nuuksiossa,
mutta ei nyt vieläkään kisa edennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Mutta koska on
kyse ultrakisasta, niin maaliin pääseminen on aina hieno asia eikä kisa nyt
mitenkään täysin penkin alle mennyt, en vain oikein saanut itsestäni kunnolla
irti parhaita tehoja. Kun tulin maaliin, niin kisajärjestäjältä ja parilta
kaverilta tuli sellaista kommenttia, että enhän mä näytä edes väsyneeltä – toki
mä nyt oikeasti olin väsynyt, mutta en sillä tavalla kuin tuollaisen matkan
jälkeen pitäisi olla eli matka meni multa vähän liikaa juoksenteluksi
kisaamisen sijaan. Ekat pari tuntia meni ihan ok, mutta sen jälkeen matkavauhti
hidastui liikaa, vaikka en ollut edes lähtenyt kovinkaan kovaa liikkeelle –
hyväksyin tilanteen ja keskityin siitä eteenpäin nauttimaan parhaani mukaan
reitistä ja upeista maisemista, joista moni on vilahtanut maraton-matkalla
turhan nopeasti ohi. Laitetaan luvut pöytään eli aikani ultramatkalla oli 8:25
ja sijoitus oli näemmä tulosten mukaan 15., vaikka maaliin tultaessa
kuulutettiin 14. Sijoituksella nyt ei sinänsä ole suurta väliä, mutta aika jäi
aika kauas siitä mihin uskoin, ja uskon edelleenkin, hyvänä päivänä pystyväni.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että vaikka olisin pystynyt tekemään ihan oman
maksimisuorituksen, niin olisin voinut korkeintaan olla jossain sijan 8
tienoilla – kärki meni käsittämättömän kovaa ja siitäkin seuraavat kaverit ovat
niin kovia, että ei olisi itsellä ollut sellaisiin vauhteihin jakoa.
Kuva Juha Saastamoinen. Aika lähellä maalia jo tässä vaiheessa. |
Mikäs sitten tänä vuonna mätti? Luulen, että olen vain
juossut liikaa ultrakisoja tänä vuonna. Juoksin 2 vuotta sitten ekan
ultrakisani (52km), vuosi toisen ultrakisani (82km) ja tänä vuonna olen juossut
Nuuksion mukaan lukien jo kolme ultrakisaa, joista kaksi ensimmäistä ovat
olleet elämäni pisimmät ultrakisat (KK160, jonka jouduin keskeyttämään
näköongelmien takia 140km kohdalla ja Suomi-juoksu 100km, jossa tulin
ensimmäisenä maaliin). Karhunkierroksen ja Suomi-juoksun välissä oli 6vk ja
Suomi-juoksun ja Nuuksion välissä oli 8vk, joten ei kai mikään ihme, että ei
enää ihan täysillä kulkenut 😊Käytännössä siis koko
kesä on mennyt enemmän tai vähemmän palautuessa kisojen välillä eikä mulla
vieläkään nopea juoksu ole kulkenut samalla tavalla kuin Karhunkierrosta edeltävänä
aikana. Viimeisen parin viikon aikana ennen Nuuksiota aloin tuntea olevani
palautunut edellisestä kisasta, mutta kai se niin menee, että sen tunteen
jälkeen menee vielä jonkin verran aikaa ennen kuin on oikeasti palautunut.
Mulla oli suunnitelmana juosta tänä vuonna vielä yksi ultrakisa, mutta nyt
täytyy viheltää peli poikki tämän vuoden osalta eli en siis aio enää juosta
tänä vuonna mitään pidempää kisaa, en edes maratonin mittaista. Tarvitsen nyt
selvästi aikaa toipumiseen ja sen jälkeen houkuttelee ajatus päästä tekemään
taas kuntoa kehittävää treeniä ja juoksemaan vähän nopeammin – kroppa kaipaa tietysti aikaa palautua, mutta
musta tuntuu, että tarvitsen myös henkisesti enemmän aikaa palautua
ultrakisojen välissä kuin tällainen vajaa pari kuukautta kerrallaan.
Kuva Poppis Suomela. Jostain aika alkumatkasta. |
Itse ultramatkan reitistä voisin muutaman asian
kertoa. Ultramatkan lisäreitit kiersivät siis monien järvien ohi ja tarjosivat
monipuolisen kattauksen Nuuksion luontoa. Ensimmäinen lisälenkki oli
enimmäkseen hidasta mutkittelevaa polkua, kun taas toinen lisäreitti oli
kaksijakoisempi – siellä oli paikoitellen todella nopeita pätkiä ja sitten taas
todella hitaita kohtia (varsinkin Iso-Parikas järven kiertämisen aikana).
Maisemien puolesta mielestäni toinen lisälenkki oli vielä hienompi, jos nyt
tällaisia asioita voi oikeasti mihinkään järjestykseen laittaa. Sain toisesta
lisälenkistä nauttia vähän enemmän kuin oli suunniteltu, koska juoksin siellä
pari kertaa harhaan, joten reitin merkkaamista voisi hieman vielä sen osalta
hioa. Siellä oli muutama sellainen tilanne, että täytyi hetkeksi pysähtyä ja
katsoa, että mistäs se reitti nyt meneekään ja toinen harhajuoksuista oli
polkujen risteyksessä, jossa en vain itse katsonut tarpeeksi tarkkaan (merkkaustikut
oli ihan hyvin näkyvissä ja maassa oli sulkuviivakin, mutta se ei vain jostain
syystä ulottunut polulle saakka, joten siksi se jäi multa aluksi huomaamatta).
Toinen ja selvästi pidempi eksyminen on sen sijaan todellinen mysteeri:
seurasin punaisia lippuja polkua pitkin suunnilleen 52km kohdalla, kunnes ne yhtäkkiä
loppuivat. Edelläni oli toinen juoksija, joka oli jo kulkenut polkua vähän
aikaa edestakaisin ja siinä me sitten yhdessä palloiltiin ympäriinsä jonkin
aikaa. Jonkin ajan päästä tuli onneksi takaa pari juoksijaa, joista toisella
oli reitin jälki juoksukellossa – kellon reittiä sitten seurattiin ja
päädyttiin hetken päästä kahden puun välissä olevan sulkuteipin taakse(!),
jonka vieressä kulki punaiset liput kahteen eri suuntaan. Mentiin siis sen
teipin alta ja onneksi juoksukellon jälki opasti, että mihin suuntaan lippuja
piti lähteä seuraamaan. (edit: mysteeri ratkesi eli ohikulkijat olivat poistaneet ja siirtäneet reittimerkkejä eli järjestäjät olivat merkanneet tuonkin kohdan alunperin kunnolla) Harhautumiset sattuivat sopivasti sellaisissa kohdissa,
että sain vähän lisää nousumetrejä matkalle, joten hyvää treeniä siitä sai 😊
Aikaa tuohon säätämiseen paloi toki hieman ja vähän tuli lisämatkaakin, mutta
eipä tuo nyt mua suuremmin haitannut. Ja eiköhän ensi vuonna lisälenkitkin ole
jo yhtä hyvin merkittyjä kuin maraton-reittikin.
Kuva Jussi Kaasinen. |
Yhteenvetona voi sanoa, että oli hyvä reissu. Kaikki ei
mennyt niin kuin toivoin, mutta sellaista se ultrajuoksu vaan usein on. Myös
koska kyseessä on ultramatka, niin tietenkään koko ajan ei ollut juostessa
optimaalisen hauskaa ja välillä toivoin olevani lähempänä maalia kuin olin,
mutta pystyin nauttimaan suurimmasta osasta reissua ja fiilikset nyt muutama
päivä juoksun jälkeen on edelleen oikein hyvät! Kyllä mä myös uskon, että vielä
joku vuosi tulen tekemään Nuuksiossa hyvän juoksun 😊
Yksi mun kaveri oli Nuuksiossa viidettä kertaa juoksemassa ja nyt sanoi
onnistuneensa ensimmäisen kerran hyvin, joten ei se onneksi kaikille muillekaan
helppoa ole. Tiedän myös useita sellaisia, joiden pitäisi kunnon, sileän
tulosten ja myös polkujuoksukokemuksen pohjalta juosta Nuuksion maraton kaiken
järjen mukaan helposti alle 4 tuntiin, mutta eivät siltikään ole siinä
onnistuneet monesta yrityksestä huolimatta. Ollaan tosin kaikki Turun seudulta
ja onnistuneen juoksun tehnyt kaveri muutti hiljattain Espooseen, joten ehkä se
onkin siitä kiinni :D
Hyvä raportti! Olin tuo 52 km kohdalla vastaantullut pinkkiin pukeutunut juoksija, hyvä että lopulta päästiin oikealle reitille :)
VastaaPoistaKiitti! Sä lähditkin hyvää vauhtia eteenpäin sitten, kun oikea reitti löytyi :)
PoistaKiitos alkumatkan juoksu- ja juttuseurasta! Itsekin ihmettelin aivan tuota samaa kohtaa, jossa piti mennä sulkunauhan läpi. Ilman kellossa ollutta reittiä olisi mennyt todennäköisesti isommaksikin ihmettelyksi. Iloa ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!
VastaaPoistaKiitos samoin, oli mukavaa jutella ja juosta jonkin aikaa yhdessä!
PoistaHarmillista tosiaan tuo reittimerkinnän puutteellisuus. Se tosin ei ollut reittitiimin jäljiltä, vaan päivän aikana tuolla ultran pätkällä ohikulkijat tekivät kepposia, poistivat muutaman sata metriä viitoitusta ja siirsivät merkkejä väärille poluille. Saa nähdä, pitääkö jatkossa olla jälkipartioiden lisäksi nollajuoksijat varmistamassa reitin kunnon riittävän vähän ennen juoksijoiden tuloa.
VastaaPoistaTuo mahdollisuus kävi mullakin mielessä, mutta selvisi sekin mysteeri :) Yhdessä polkukisassa viime vuonna järjestäjät olivat laittaneet nauhat metsään useampaa päivää ennen kisaa ja heidän oli täytynyt kisapäivää edeltävänä päivänä käydä korjailemassa niitä ohikulkijoiden jäljiltä, mutta muuten en ole onneksi kuullut tuollaista tapahtuvan.
Poista