Vajosuon vaellus ja Savojärven kierros (Kurjenrahkan kansallispuisto)


Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomessa sijaitseva laaja puistoalue, joka on isoilta osin luonnontilaista suoaluetta. Sen ympäri kiertää Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluva Vajosuon vaellus-niminen reitti, joka on 26,6 km pitkä ja se yhdistyy Savojärven kierrokseen, joka on yksinään noin 6 km pitkä – itse tykkään juosta sellaista yhdistelmää, että lähden reitille sen eteläosan parkkipaikalta ja juoksen järven ympäri pohjoiskautta, jolloin koko reitin pituudeksi tulee hieman alle 30 km. Vaellusreitille voi lähteä myös läheltä Savojärveä, mutta suosittelen eteläisempää lähtöpaikkaa nimeltään Vajosuon parkkipaikka, koska järven lähellä olevat parkkipaikat (rantapiha ja kurjenpesä) ovat nätteinä viikonloppupäivinä usein täyteen ahdettuja ja lisäksi etelästä lähdettäessä järvi tulee vastaan suunnilleen puolivälissä, jolloin se on mukava palkinto ja vaikka hyvä paikka evästauolle. Itse satun asumaan ihan pari kilometrin päässä eteläisestä lähtöpaikasta, joten senkin puolesta se on minulle luonteva lähtöpaikka.

Suosittelen tutustumaan reittiin etukäteen ja ottamaan kartan mukaan, koska vaikka reitti on pääosin hyvin merkitty, niin muutamassa kohdassa on riski mennä harhaan. Puhun kokemuksesta, koska eksyin itse kolmella ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla olin niin lahjakas, että juostuani 30 km olin noin 30 kilometrin päässä lähtöpaikasta ja siinä kohtaa oli juuri tullut pimeä, mutta onneksi törmäsin erittäin ystävälliseen mieheen, joka tarjoutui viemään minut autolla lähtöpaikkaani; kaksi seuraavaa kertaa tein vain ylimääräisiä kierroksia matkalla Savojärvelle. Olen kyllä ottanut näistä seikkailuista opikseni :) Reitti on siis merkitty punaisilla nauhoilla, joissa on sinisiä ympyröitä paitsi, että osa reitistä onkin merkitty oransseilla merkeillä (töykkälä-kuhankuono väli) ja lisäksi liityntäreitit on merkitty punaisilla nauhoilla, joissa on valkoiset ympyrät…



Reitti on oikein mukava ja monipuolinen juoksemista ajatellen. Reitiltä löytyy huonoja pitkospuita, veden peittämiä pitkospuita, hajonneista pitkospuita, hyviä pitkospuita ja tosi hyviä pitkospuita ;) Mutta enemmistö reitistä on toki muuta kuin pitkospuuta eli sieltä löytyy erilaisia metsäteitä, helppojuoksuista metsäpolkua, teknistä metsäpolkua ja kalliollakin pääsee juoksemaan. Ja sitten kun reitti vielä kulkee maaseutumaisemassa, järven rannalla, peltojen reunaa, suoalueiden läpi ja metsän keskellä, niin vaihtelua tulee siitäkin, vaikka täytyy kyllä myöntää, että monelta osin reitillä oleva luonto on aika karua, mutta sellaistahan se suomaisema on. Oikeastaan ainut mitä voisi olla enemmän on lisää korkeusvaihteluita (nousumetrejä ei tule kuin noin 100 metriä 30 km matkalla), mutta reitti on juostuna monipuolinen treeni ja kivaa vaihtelua viikonlopun pitkikselle. Riippuen päivästä minulla menee reitin juoksemiseen 2h 40min – 3h ja kilometrivauhdit yleensä vaihtelevat välillä 4:40-7:00 eli kyseessä on kaikkea muuta kuin junnaava tasavauhtinen lenkki.
Lähden siis liikkeelle etelästä ja kierrän reittiä yleensä vastapäivään, koska kilometrien 2-4 välissä on ainut osa reitistä, mitä mennään isompaa hiekkapohjaista autotietä pitkin ja se on kiva saada heti alussa alta pois; lisäksi reittiä on mun mielestä helpompi seurata siihen suuntaan. Sen jälkeen pääseekin sitten menemään hienoja reittejä eteenpäin ensin metsää pitkin ja sitten suon yli. Metsässä kulkiessakin kannattaa muistaa, että sielläkin on aika soista maata eli vaikka pitkospuiden vieressä oleva maa näyttää kuivalta, niin se ei välttämättä sitä kuitenkaan ole. Kilometrin seitsemän kieppeillä tulee vastaan lintutorni, josta on todella upeat maisemat suolle. En ole kyllä koskaan siellä ensimmäistäkään lintua nähnyt.





On ne pitkospuut siellä jossain veden alla




Savojärven kohdalle saavutaan 11-12 km kohdilla ja silloin tulee vastaan Kuhankuonon rajakivi, joka on kuulemma paikan kuuluisin nähtävyys ja se toimii edelleen 7 kunnan rajakivenä.  Itse huomasin kiven vasta kuudennella kerralla, kun menin siitä ohi eli ulkonäöllisesti se ei ole mikään suuri elämys. Ennen kuin lähtee kiertämään järveä kannattaa seurata alla olevassa kuvassa olevaa reittiä alaspäin, joka vie idylliselle laituripaikalle järven rantaan.

Mihis nämä viekään?

Tännehän ne toivat :)
Järven voi toki kiertää sen eteläpuoltakin eli mennä vajosuon vaelluksen virallista reittiä, mutta sitä kautta kierrettäessä järveä ei juuri pääse näkemään. Pohjoispuolen reitti puolestaan menee lähes koko matkan ihan järven rantaa pitkin ja sen varrella on muutamia hienoja paikkoja pysähtymistä varten. Savojärven eri puolilla sijaitsevat myös Kurjenpesä ja Rantapiha-nimiset rakennukset, joista on mahdollista saada vesitäydennystä (aina vesihanat eivät ole käytössä) ja rantapihalla on kesäviikonloppuisin kioski avoinna. Lisäksi myös puuceet löytyvät ainakin kurjenpesän läheltä. Savojärven jälkeen on mahdollista vielä halutessaan poiketa kiertämässä pukinpalon reitti, joka on sekin kyllä hieno pätkä. En ole itse kiertänyt sitä ihan kokonaan, mutta olen sielläkin käynyt pariin otteeseen eksymässä – olen itse asiassa kerran ollut niinkin taitava, että ensin menin vahingossa pukinpalon reitille ja sitten onnistuin vielä siltäkin reitiltä eksymään :D
Mun suosikkitaukopaikka Savojärven kierroksella

Eläimiä en ole reitillä nähnyt kovin usein. Tosin viimeisimmällä kerralla meinasin tippua suohon, kun olin juuri kävelemässä yhden laudan levyistä pitkospuuta pitkin ja yhtäkkiä metrin päästä teeri lähti lentoon. Pesimisaikaan keväällä reitillä voi nähdä metsoja ja kerran törmäsin uhittelevaan ukkometsoon eli ns. hulluun metsoon, joka kannattaa kyllä suosiolla kiertää kaukaa, jos osuu näköpiiriin. Keväällä Savojärven lähellä on myös mahdollista bongata suuria sammakkoesiintymiä, erityisesti niitä pyörii Tapion Sillan lähettyvillä. Satunnaisesti on käärmeitä ollut pitkospuilla ottamassa aurinkoa. Mitään suurempia eläimiä en ole reitillä nähnyt, mutta se johtunee siitä, että eläimet ovat hyviä väistämään ihmistä.
Kuva Tapion sillalta Savojärven kierrokselta
Takaisin päin lähdettäessä on muutamia pidempiä pätkiä metsätietä ja niiden lisäksi paljon metsä/kalliopätkiä ja vihreämpää sekä runsaampaa kasvillisuutta kuin reitillä muutoin. Yksi vähän tylsempi pätkä menee hakkuuaukean läpi ja sieltä oli tänä vuonna hakattu hieman enemmän puita taas pois. Ilmeisesti sitten ihan kaikki alueet siellä eivät ole suojeltua... Myrskyt ovat joskus tehneet reitillä tuhoja ja joskus on saanut mennä oikein urakalla puunrunkojen yli metsän keskellä, mutta nyt reittiä on täksi vuodeksi siivottu hyvin ja kaatuneiden puiden keskeltä on sahattu reitti kulkemista varten. Paluumatkalla kuljetaan myös laavun ohi ja loppumatkasta löytyy toinen lintutorni, joka on tosin hieman varsinaiselta reitiltä sivussa.
Näkymää lintutornista
Kivitaidetta


Voih, enää 10 kilsaa tätä nautintoa jäljellä


Välillä vähän tiheämpääkin kasvustoa






























Jos lähtee kulkemaan reittiä juosten, niin suosittelen lämpimästi maastojuoksukenkiä. Olen juossut reitin tavallisillakin juoksukengillä, mutta väsyneenä loppumatkasta tulee potkittua varpaat mäsäksi kiviin ja kantoihin, kun taas maastojuoksukenkien kärjet ovat yleensä hieman vahvistetut. Lisäksi reitillä jalat kastuvat aina jonkin verran ja maastojuoksukengät on yleensä tehty enemmän kastumista ajatellen – jotkut pitävät vettä ja jotkut taas päästävät veden nopeasti ulos. Oma kenkävalintani on Salomonin S-lab ultra sense soft ground ja jos ne vain sopivat omaan jalkaan (ja olet tarpeeksi kevytrakenteinen juoksija), niin suosittelen lämpimästi niin lyhyemmille kuin pidemmille maastoreissuille.

Kommentit