Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomessa
sijaitseva laaja puistoalue, joka on isoilta osin luonnontilaista suoaluetta.
Sen ympäri kiertää Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluva Vajosuon
vaellus-niminen reitti, joka on 26,6 km pitkä ja se yhdistyy Savojärven
kierrokseen, joka on yksinään noin 6 km pitkä – itse tykkään juosta sellaista
yhdistelmää, että lähden reitille sen eteläosan parkkipaikalta ja juoksen
järven ympäri pohjoiskautta, jolloin koko reitin pituudeksi tulee hieman alle
30 km. Vaellusreitille voi lähteä myös läheltä Savojärveä, mutta suosittelen
eteläisempää lähtöpaikkaa nimeltään Vajosuon parkkipaikka, koska järven lähellä
olevat parkkipaikat (rantapiha ja kurjenpesä) ovat nätteinä viikonloppupäivinä
usein täyteen ahdettuja ja lisäksi etelästä lähdettäessä järvi tulee vastaan
suunnilleen puolivälissä, jolloin se on mukava palkinto ja vaikka hyvä paikka
evästauolle. Itse satun asumaan ihan pari kilometrin päässä eteläisestä
lähtöpaikasta, joten senkin puolesta se on minulle luonteva lähtöpaikka.
Suosittelen tutustumaan reittiin etukäteen ja ottamaan
kartan mukaan, koska vaikka reitti on pääosin hyvin merkitty, niin muutamassa
kohdassa on riski mennä harhaan. Puhun kokemuksesta, koska eksyin itse kolmella
ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla olin niin lahjakas, että
juostuani 30 km olin noin 30 kilometrin päässä lähtöpaikasta ja siinä kohtaa
oli juuri tullut pimeä, mutta onneksi törmäsin erittäin ystävälliseen mieheen,
joka tarjoutui viemään minut autolla lähtöpaikkaani; kaksi seuraavaa kertaa
tein vain ylimääräisiä kierroksia matkalla Savojärvelle. Olen kyllä ottanut näistä seikkailuista opikseni :) Reitti on siis merkitty
punaisilla nauhoilla, joissa on sinisiä ympyröitä paitsi, että osa reitistä
onkin merkitty oransseilla merkeillä (töykkälä-kuhankuono väli) ja lisäksi
liityntäreitit on merkitty punaisilla nauhoilla, joissa on valkoiset ympyrät…
Reitti on oikein mukava ja monipuolinen juoksemista
ajatellen. Reitiltä löytyy huonoja pitkospuita, veden peittämiä pitkospuita, hajonneista
pitkospuita, hyviä pitkospuita ja tosi hyviä pitkospuita ;) Mutta enemmistö
reitistä on toki muuta kuin pitkospuuta eli sieltä löytyy erilaisia metsäteitä,
helppojuoksuista metsäpolkua, teknistä metsäpolkua ja kalliollakin pääsee juoksemaan.
Ja sitten kun reitti vielä kulkee maaseutumaisemassa, järven rannalla, peltojen
reunaa, suoalueiden läpi ja metsän keskellä, niin vaihtelua tulee siitäkin,
vaikka täytyy kyllä myöntää, että monelta osin reitillä oleva luonto on aika
karua, mutta sellaistahan se suomaisema on. Oikeastaan ainut mitä voisi olla
enemmän on lisää korkeusvaihteluita (nousumetrejä ei tule kuin noin 100 metriä
30 km matkalla), mutta reitti on juostuna monipuolinen treeni ja kivaa
vaihtelua viikonlopun pitkikselle. Riippuen päivästä minulla menee reitin
juoksemiseen 2h 40min – 3h ja kilometrivauhdit yleensä vaihtelevat välillä
4:40-7:00 eli kyseessä on kaikkea muuta kuin junnaava tasavauhtinen lenkki.
Lähden siis liikkeelle etelästä ja kierrän reittiä yleensä vastapäivään, koska kilometrien 2-4 välissä on ainut osa reitistä, mitä mennään isompaa hiekkapohjaista autotietä pitkin ja se on kiva saada heti alussa alta pois; lisäksi reittiä on mun mielestä helpompi seurata siihen suuntaan. Sen jälkeen pääseekin sitten menemään hienoja reittejä eteenpäin ensin metsää pitkin ja sitten suon yli. Metsässä kulkiessakin kannattaa muistaa, että sielläkin on aika soista maata eli vaikka pitkospuiden vieressä oleva maa näyttää kuivalta, niin se ei välttämättä sitä kuitenkaan ole. Kilometrin seitsemän kieppeillä tulee vastaan lintutorni, josta on todella upeat maisemat suolle. En ole kyllä koskaan siellä ensimmäistäkään lintua nähnyt. 
 |
| On ne pitkospuut siellä jossain veden alla |
Savojärven kohdalle saavutaan 11-12 km kohdilla ja silloin tulee vastaan Kuhankuonon rajakivi, joka on kuulemma paikan kuuluisin nähtävyys ja se toimii edelleen 7 kunnan rajakivenä. Itse huomasin kiven vasta kuudennella kerralla, kun menin siitä ohi eli ulkonäöllisesti se ei ole mikään suuri elämys. Ennen kuin lähtee kiertämään järveä kannattaa seurata alla olevassa kuvassa olevaa reittiä alaspäin, joka vie idylliselle laituripaikalle järven rantaan.
 |
| Mihis nämä viekään? |
 |
| Tännehän ne toivat :) |
Järven voi toki kiertää sen eteläpuoltakin eli mennä vajosuon vaelluksen
virallista reittiä, mutta sitä kautta kierrettäessä järveä ei juuri pääse
näkemään. Pohjoispuolen reitti puolestaan menee lähes koko matkan ihan järven
rantaa pitkin ja sen varrella on muutamia hienoja paikkoja pysähtymistä varten.
Savojärven eri puolilla sijaitsevat myös Kurjenpesä ja Rantapiha-nimiset
rakennukset, joista on mahdollista saada vesitäydennystä (aina vesihanat eivät
ole käytössä) ja rantapihalla on kesäviikonloppuisin kioski avoinna. Lisäksi
myös puuceet löytyvät ainakin kurjenpesän läheltä. Savojärven jälkeen on
mahdollista vielä halutessaan poiketa kiertämässä pukinpalon reitti, joka on
sekin kyllä hieno pätkä. En ole itse kiertänyt sitä ihan kokonaan, mutta olen
sielläkin käynyt pariin otteeseen eksymässä – olen itse asiassa kerran ollut
niinkin taitava, että ensin menin vahingossa pukinpalon reitille ja sitten
onnistuin vielä siltäkin reitiltä eksymään :D
 |
| Mun suosikkitaukopaikka Savojärven kierroksella |
Eläimiä en ole reitillä nähnyt kovin usein. Tosin
viimeisimmällä kerralla meinasin tippua suohon, kun olin juuri kävelemässä
yhden laudan levyistä pitkospuuta pitkin ja yhtäkkiä metrin päästä teeri lähti
lentoon. Pesimisaikaan keväällä reitillä voi nähdä metsoja ja kerran törmäsin
uhittelevaan ukkometsoon eli ns. hulluun metsoon, joka kannattaa kyllä
suosiolla kiertää kaukaa, jos osuu näköpiiriin. Keväällä Savojärven lähellä on
myös mahdollista bongata suuria sammakkoesiintymiä, erityisesti niitä pyörii
Tapion Sillan lähettyvillä. Satunnaisesti on käärmeitä ollut pitkospuilla
ottamassa aurinkoa. Mitään suurempia eläimiä en ole reitillä nähnyt, mutta se
johtunee siitä, että eläimet ovat hyviä väistämään ihmistä.
 |
| Kuva Tapion sillalta Savojärven kierrokselta |
Takaisin päin lähdettäessä on muutamia pidempiä pätkiä
metsätietä ja niiden lisäksi paljon metsä/kalliopätkiä ja vihreämpää sekä
runsaampaa kasvillisuutta kuin reitillä muutoin. Yksi vähän tylsempi pätkä
menee hakkuuaukean läpi ja sieltä oli tänä vuonna hakattu hieman enemmän puita
taas pois. Ilmeisesti sitten ihan kaikki alueet siellä eivät ole suojeltua... Myrskyt ovat joskus tehneet reitillä tuhoja ja joskus
on saanut mennä oikein urakalla puunrunkojen yli metsän keskellä, mutta nyt
reittiä on täksi vuodeksi siivottu hyvin ja kaatuneiden puiden keskeltä on
sahattu reitti kulkemista varten. Paluumatkalla kuljetaan myös laavun ohi ja loppumatkasta löytyy toinen lintutorni, joka on tosin hieman varsinaiselta reitiltä sivussa.
 |
| Näkymää lintutornista |
 |
| Kivitaidetta |
 |
| Voih, enää 10 kilsaa tätä nautintoa jäljellä |
 |
| Välillä vähän tiheämpääkin kasvustoa |
Jos lähtee kulkemaan reittiä juosten, niin suosittelen lämpimästi maastojuoksukenkiä. Olen juossut reitin tavallisillakin juoksukengillä, mutta väsyneenä loppumatkasta tulee potkittua varpaat mäsäksi kiviin ja kantoihin, kun taas maastojuoksukenkien kärjet ovat yleensä hieman vahvistetut. Lisäksi reitillä jalat kastuvat aina jonkin verran ja maastojuoksukengät on yleensä tehty enemmän kastumista ajatellen – jotkut pitävät vettä ja jotkut taas päästävät veden nopeasti ulos. Oma kenkävalintani on Salomonin S-lab ultra sense soft ground ja jos ne vain sopivat omaan jalkaan (ja olet tarpeeksi kevytrakenteinen juoksija), niin suosittelen lämpimästi niin lyhyemmille kuin pidemmille maastoreissuille.
Kommentit
Lähetä kommentti