Kun on Nuuksiossa juoksu mennyt enemmän tai vähemmän pieleen jo kolme kertaa, niin alkaa olla jo kaikki mahdolliset selitykset käytetty. Vaihtoehtona tälle vuodelle oli siis joko myöntää, että mies nyt ei vaan nopeampaan vauhtiin pysty tai sitten oikeasti juosta nopeampaa. Sen verran kuitenkin pelasin varman päälle selitysten suhteen, että kävin juoksemassa 2 viikkoa Nuuksion kisaa ennen Himoksella 52 kilsan kisan ja 5 viikkoa sitä ennen oli YPH 134km, joten olisin voinut vedota ultraväsymykseen, mutta toisaalta käytin sen kortin jo viime vuonna enkä halunnut alkaa toistaa itseäni selityksissäni 😃 Hämmästytin itseni sen suhteen, että ihan oikeasti pystyin palautumaan Himoksen kisasta näin nopeasti, joten eiköhän sekin kerro siitä, että kunto on parempi kuin aiempina vuosina ja siitä, että alkaa jo pikkuhiljaa olla tarpeeksi pohjaa olemassa kestävyysjuoksuun.
Nuuksio on siitä jännä kisa, että siellä jalat alkavat mulla painamaan enemmän kuin oikeastaan missään muussa kisassa. Olen kuitenkin juossut paljon pidempiä kisoja ja sellaisia kisoja, joissa on paljon enemmän nousumetrejä, mutta silti Nuuksiossa jalat on aina raskaat jo parinkympin kohdalla. Varmaankin se tulee siitä, että Nuuksiossa on paljon teknistä maastoa, paljon rytminvaihdoksia, haastavia nousuja sekä laskuja ja paljon pieniä mutkittelevia polkuja. Kaikkea kivaa siis löytyy 😊
Viime vuonna juoksin Nuuksiossa ultramatkan, joten tämä oli nyt eka kerta, kun pääsin juoksemaan uudella maratonin reitillä, joka ennakkotietojen mukaan toisi lisää nousua ja lisää hyvinkin hitaita polkuja. Hankala tietysti tarkkaan arvioida, että minkä verran uusi reitti hidastaa menoa, sillä jos vain laskisi uuden ja vanhan osuuden erotuksen ajassa, niin se ei kuitenkaan kertoisi koko tarinaa, koska se samalla lisää juoksun kokonaisrasitusta eli siitä johtuen myös osa loppumatkan kilometreistä voi olla hitaampia kuin ne olisivat olleet ilman tuota uutta osuutta. Kävin itseasiassa kesän helteillä kaverini kanssa juoksemassa Nuuksion reitin ja silloin yritimme mennä uutta reittiä pitkin, mutta emme ihan osanneet seurata reittiä oikein, koska se osuus meni meillä puskatarpomiseksi ja kalliokiipeilyksi 😃 Me löydettiin alkukesästä niin tiukka reitti, että mun täytyi jäädä kallion päälle hetkeksi istumaan ja lepäämään ennen kuin jatkoin taas matkaa, joten jos halutaan reittiä vaikeuttaa entisestään, niin multa ja Eetu Myrskylältä voi kysyä hyviä vinkkejä siihen! Meillä uusi reitti hidasti kesällä ties kuinka kauan, mutta karkeasti arvioisin itse oikean uuden reitin vaikutuksen kokonaisaikaan olevan jotain 5-15 minuutin välillä.
Kisassa lähdettiin tuttuun tapaan reipasta vauhtia liikkeelle, koska alkupään polut ovat niin nopeita. Alussa satoi jonkun verran ja kalliot olivat märät ja se toi mulle vähän lisähaastetta kisan alkuun, koska mun kengät eivät pitäneet juuri yhtään kostealla kalliolla, joten siksi otin Nuuksiossa vinolla kalliolla menevät alamäet tosi varovasti. Oon ollut pitkään vannoutunut Salomonin kenkien käyttäjä, mutta nyt kahdet viimeisimmät kengät on olleet pienoisia pettymyksiä pidon suhteen. Nuuksiossa mulla oli jalassa S-lab speed 2-kengät, jotka eivät pitäneet yhtä hyvin märällä kuin kengän ykkösversio ja lisäksi ne ovat myös hiostavammat eivätkä päästä vettä yhtä hyvin ulos. Mukavamman tuntuiset ovat kyllä jalassa, mutta siihen ne parannukset sitten jääkin. Toinen pettymys on ollut Ultra Sense 6-kengät, joiden pohjasta nappulat kuluivat pois todella nopeasti ja joilla kaaduin kohtuu rajusti Himoksen kisassa märällä kalliolla. Se ei vaan ole yhtään kiva tunne, kun ei pysty luottamaan kenkiin märällä ja vieläkään ei ole Himoksen kisassa tulleet haavat parantuneet kunnolla. Nuuksiossa mulla oli suorastaan vaikeaa päästä Swinghilliä ylös, koska reitti kulki nyt enemmän oikealta kuin aiempina vuosina samana päivänä pidettävän DH-kisan takia ja tämän vuotisella linjauksella oli kalliokohtia, joissa kenkäni vain lipsuivat joka askeleella. Edelleen fanitan Salomonin juoksuvaatteita ja reppuja, mutta toivottavasti kenkiin tulisi jatkossa enemmän pitoa, koska sen suhteen markkinoilla on parempiakin vaihtoehtoja.
Kuten perinteisiin Nuuksiossa kuuluu, niin mulle tuli sellainen pieni välikuolema joskus 20 kilsan kieppeillä ja siinä oli useampi kilometri, joiden aikana olisin mielellään ollut nopeampi, mutta kun ei jalka vaan oikein liikkunut toivottua tahtia. Tämän olen aiemminkin havainnut omaksi heikkoudekseni eli olen valitettavan hidas, kun juostaan teknisillä poluilla pidemmissä kisoissa eli pitää varmaan pyrkiä tekemään jotain täsmätreenejä, joissa ensin väsytän jalat ja sitten harjoittelen juoksemista reipasta vauhtia vaikeilla poluilla. Mutta sitten tapahtui jotain mitä mulle ei ole aiemmin Nuuksiossa tapahtunut eli jonkin ajan päästä vauhti alkoi taas paranemaan ja kun päästiin viimeiselle reilulle 10 kilsalle, missä on nopeampaa polkua, niin pystyin pitämään siinä yllä ihan kohtuullisen hyvää vauhtia. Ensimmäistä kertaa ikinä Nuuksiossa ohittelin loppupätkän aikana porukkaa ja sijoitukseni parani varmaankin viitisen sijaa viimeisen 10 kilsan aikana – aina ennen olen tullut monen juoksijan ohittamaksi loppupätkällä, joten tämä oli oikein miellyttävää vaihtelua! Kaipa kokemus ultrakisoista ja panostaminen mäkitreeniin näkyi siinä, että jalat tällä kertaa liikkuivat vielä maratonin loppupuolellakin. Mäkiä sain juostua ylös kokonaan tänä vuonna selvästi useampia kuin aiempina vuosina, mutta toki kaikkein jyrkimmät nousut kävelin ja jäi sinne joukkoon muutamia sellaisia mäkiä, jotka olisivat juostavissa, mutta jotka vielä tällä kertaa menivät kävellen.
Loppuaikani kisassa oli 4:04:04 – se on uusi ennätykseni reitillä ja sillä sijoituin tänä vuonna sijalle 14/490. Näin kovassa seurassa olen sijoitukseenkin tyytyväinen. Juoksin Nuuksiossa vuonna 2015 edellisen ennätykseni, joka oli noin 2 minuuttia tämän kertaista aikaa hitaampi, mutta tämän vuoden juoksu oli todella paljon parempi ja tasaisempi suoritus kuin tuo kolmen vuoden takainen. Vanhalla reitillä olisi takuuvarmasti mennyt neljän tunnin raja heittämällä rikki, mutta nyt sitä täytyy odottaa vielä ainakin ensi vuoteen. Kaikkeni kyllä kisassa annoin ja maaliintulon jälkeen oli pakko jäädä hetkeksi makaamaan maahan keräämään voimia ja iloitsemaan siitä, että viimeinkin onnistuin tekemään Nuuksiossa hyvän suorituksen. Ei tämä mikään huippusuoritus multa ollut, mutta näinkin hyvä juoksu multa Nuuksiossa on jo lähes ihmeellinen asia aiempiin vuosiin peilaten 😊
Juuri kun viime vuonna kehuin sitä, että Nuuksiossa otetaan aina parhaat valokuvat, niin tänä vuonna onnistuin itse väistämään lähes kaikki kuvaajat. Paljon hyviä kuvia oli kyllä kisasta otettu ja kaikista juoksijoista minun ympäriltäni kisassa on otettu paljon kuvia. Luulin jo, että saldoksi tuli ainoastaan kuva startista ja yhdellä huoltopisteellä otettu kuva takapuolestani, mutta onneksi Mika Helin oli napsinut reitiltä paljon kuvia ja yhteen osuin minäkin. Oma teoriani on se, että kaikki kuvaajat olivat vain niin keskittyneitä ottamaan kuvia nahkahoususarjassa tänä vuonna juosseesta Aapo Laihosta (jonka kanssa vaihdoimme sijoituksia läpi koko kisan), että eivät enää kyenneet ottamaan hyviä kuvia minusta ja Mika oli ainut, joka ei häkeltynyt Lederhoseneista. Maaliintuloanikaan ei kunnolla huomioitu tai kuvattu, koska Laiho oli tullut maaliin juuri ennen minua ja huomio oli hänen haastattelemisessaan. En ole yhtään katkera, en ollenkaan 😉 Mutta ehkäpä minä nyt pystyn jatkamaan elämistä onnellisena tästä traagisesta kohtalostani huolimatta 😃
Tämä vuosi on tähän mennessä ollut sellainen, että oikeastaan kaikki kisat ovat menneet tasaisen hyvin siitä huolimatta, että aika moni kisa on käyty kuumissa olosuhteissa. Olen ollut kisapäivinä rennompi kuin aiempina vuosina, uskoisin osaavani kuunnella kroppaani paremmin ja myös tiedän paremmin, että millaista vauhtia pystyn realistisesti ylläpitämään milläkin matkalla, joten nämä asiat varmaan yhdessä ovat lisääntyneen tasaisuuden takana. Nuuksion ja Himoksen kisan sykkeitä katsoessa olen tehnyt sen huomion, että minun olisi pitänyt pystyä juoksemaan kisat läpi hieman korkeammillakin sykkeillä – tämä voi johtua siitä, että olen vielä osittain palautumassa kesän pitkästä ultramatkasta ja kroppa ei ole ihan vielä valmis liikkumaan niin kovilla sykkeillä tai toinen mahdollinen syy voi olla se, että minusta on vain tullut vanha ja mukavuudenhaluinen? Seuraava kisani on 5 viikon päästä samoissa maisemissa Solvalla trail, joten tässä välissä ehtii jo vähän treenaamaankin eikä pelkästään vaan palautumaan kisojen välissä, joten katsotaan josko vaikka pystyisin sen kisan vetämään läpi kovilla sykkeillä 😊
Instagramiin postailen säännöllisesti, jos joku haluaa seurailla sieltä juoksujuttujani:
https://www.instagram.com/larikoivu/
Ja stravasta pääsee seuraamaan treenejä: https://www.strava.com/athletes/19003042
Nuuksio on siitä jännä kisa, että siellä jalat alkavat mulla painamaan enemmän kuin oikeastaan missään muussa kisassa. Olen kuitenkin juossut paljon pidempiä kisoja ja sellaisia kisoja, joissa on paljon enemmän nousumetrejä, mutta silti Nuuksiossa jalat on aina raskaat jo parinkympin kohdalla. Varmaankin se tulee siitä, että Nuuksiossa on paljon teknistä maastoa, paljon rytminvaihdoksia, haastavia nousuja sekä laskuja ja paljon pieniä mutkittelevia polkuja. Kaikkea kivaa siis löytyy 😊
Viime vuonna juoksin Nuuksiossa ultramatkan, joten tämä oli nyt eka kerta, kun pääsin juoksemaan uudella maratonin reitillä, joka ennakkotietojen mukaan toisi lisää nousua ja lisää hyvinkin hitaita polkuja. Hankala tietysti tarkkaan arvioida, että minkä verran uusi reitti hidastaa menoa, sillä jos vain laskisi uuden ja vanhan osuuden erotuksen ajassa, niin se ei kuitenkaan kertoisi koko tarinaa, koska se samalla lisää juoksun kokonaisrasitusta eli siitä johtuen myös osa loppumatkan kilometreistä voi olla hitaampia kuin ne olisivat olleet ilman tuota uutta osuutta. Kävin itseasiassa kesän helteillä kaverini kanssa juoksemassa Nuuksion reitin ja silloin yritimme mennä uutta reittiä pitkin, mutta emme ihan osanneet seurata reittiä oikein, koska se osuus meni meillä puskatarpomiseksi ja kalliokiipeilyksi 😃 Me löydettiin alkukesästä niin tiukka reitti, että mun täytyi jäädä kallion päälle hetkeksi istumaan ja lepäämään ennen kuin jatkoin taas matkaa, joten jos halutaan reittiä vaikeuttaa entisestään, niin multa ja Eetu Myrskylältä voi kysyä hyviä vinkkejä siihen! Meillä uusi reitti hidasti kesällä ties kuinka kauan, mutta karkeasti arvioisin itse oikean uuden reitin vaikutuksen kokonaisaikaan olevan jotain 5-15 minuutin välillä.
 |
| Kuva Miska Koivumäki |
Kisassa lähdettiin tuttuun tapaan reipasta vauhtia liikkeelle, koska alkupään polut ovat niin nopeita. Alussa satoi jonkun verran ja kalliot olivat märät ja se toi mulle vähän lisähaastetta kisan alkuun, koska mun kengät eivät pitäneet juuri yhtään kostealla kalliolla, joten siksi otin Nuuksiossa vinolla kalliolla menevät alamäet tosi varovasti. Oon ollut pitkään vannoutunut Salomonin kenkien käyttäjä, mutta nyt kahdet viimeisimmät kengät on olleet pienoisia pettymyksiä pidon suhteen. Nuuksiossa mulla oli jalassa S-lab speed 2-kengät, jotka eivät pitäneet yhtä hyvin märällä kuin kengän ykkösversio ja lisäksi ne ovat myös hiostavammat eivätkä päästä vettä yhtä hyvin ulos. Mukavamman tuntuiset ovat kyllä jalassa, mutta siihen ne parannukset sitten jääkin. Toinen pettymys on ollut Ultra Sense 6-kengät, joiden pohjasta nappulat kuluivat pois todella nopeasti ja joilla kaaduin kohtuu rajusti Himoksen kisassa märällä kalliolla. Se ei vaan ole yhtään kiva tunne, kun ei pysty luottamaan kenkiin märällä ja vieläkään ei ole Himoksen kisassa tulleet haavat parantuneet kunnolla. Nuuksiossa mulla oli suorastaan vaikeaa päästä Swinghilliä ylös, koska reitti kulki nyt enemmän oikealta kuin aiempina vuosina samana päivänä pidettävän DH-kisan takia ja tämän vuotisella linjauksella oli kalliokohtia, joissa kenkäni vain lipsuivat joka askeleella. Edelleen fanitan Salomonin juoksuvaatteita ja reppuja, mutta toivottavasti kenkiin tulisi jatkossa enemmän pitoa, koska sen suhteen markkinoilla on parempiakin vaihtoehtoja.
 |
| Kuva Mika Helin |
Kuten perinteisiin Nuuksiossa kuuluu, niin mulle tuli sellainen pieni välikuolema joskus 20 kilsan kieppeillä ja siinä oli useampi kilometri, joiden aikana olisin mielellään ollut nopeampi, mutta kun ei jalka vaan oikein liikkunut toivottua tahtia. Tämän olen aiemminkin havainnut omaksi heikkoudekseni eli olen valitettavan hidas, kun juostaan teknisillä poluilla pidemmissä kisoissa eli pitää varmaan pyrkiä tekemään jotain täsmätreenejä, joissa ensin väsytän jalat ja sitten harjoittelen juoksemista reipasta vauhtia vaikeilla poluilla. Mutta sitten tapahtui jotain mitä mulle ei ole aiemmin Nuuksiossa tapahtunut eli jonkin ajan päästä vauhti alkoi taas paranemaan ja kun päästiin viimeiselle reilulle 10 kilsalle, missä on nopeampaa polkua, niin pystyin pitämään siinä yllä ihan kohtuullisen hyvää vauhtia. Ensimmäistä kertaa ikinä Nuuksiossa ohittelin loppupätkän aikana porukkaa ja sijoitukseni parani varmaankin viitisen sijaa viimeisen 10 kilsan aikana – aina ennen olen tullut monen juoksijan ohittamaksi loppupätkällä, joten tämä oli oikein miellyttävää vaihtelua! Kaipa kokemus ultrakisoista ja panostaminen mäkitreeniin näkyi siinä, että jalat tällä kertaa liikkuivat vielä maratonin loppupuolellakin. Mäkiä sain juostua ylös kokonaan tänä vuonna selvästi useampia kuin aiempina vuosina, mutta toki kaikkein jyrkimmät nousut kävelin ja jäi sinne joukkoon muutamia sellaisia mäkiä, jotka olisivat juostavissa, mutta jotka vielä tällä kertaa menivät kävellen.
Loppuaikani kisassa oli 4:04:04 – se on uusi ennätykseni reitillä ja sillä sijoituin tänä vuonna sijalle 14/490. Näin kovassa seurassa olen sijoitukseenkin tyytyväinen. Juoksin Nuuksiossa vuonna 2015 edellisen ennätykseni, joka oli noin 2 minuuttia tämän kertaista aikaa hitaampi, mutta tämän vuoden juoksu oli todella paljon parempi ja tasaisempi suoritus kuin tuo kolmen vuoden takainen. Vanhalla reitillä olisi takuuvarmasti mennyt neljän tunnin raja heittämällä rikki, mutta nyt sitä täytyy odottaa vielä ainakin ensi vuoteen. Kaikkeni kyllä kisassa annoin ja maaliintulon jälkeen oli pakko jäädä hetkeksi makaamaan maahan keräämään voimia ja iloitsemaan siitä, että viimeinkin onnistuin tekemään Nuuksiossa hyvän suorituksen. Ei tämä mikään huippusuoritus multa ollut, mutta näinkin hyvä juoksu multa Nuuksiossa on jo lähes ihmeellinen asia aiempiin vuosiin peilaten 😊
 |
| Joillain on aikaa juoda oluttakin kisan aikana 😊 Kuva Juha Saastamoinen / Onevision.fi |
Juuri kun viime vuonna kehuin sitä, että Nuuksiossa otetaan aina parhaat valokuvat, niin tänä vuonna onnistuin itse väistämään lähes kaikki kuvaajat. Paljon hyviä kuvia oli kyllä kisasta otettu ja kaikista juoksijoista minun ympäriltäni kisassa on otettu paljon kuvia. Luulin jo, että saldoksi tuli ainoastaan kuva startista ja yhdellä huoltopisteellä otettu kuva takapuolestani, mutta onneksi Mika Helin oli napsinut reitiltä paljon kuvia ja yhteen osuin minäkin. Oma teoriani on se, että kaikki kuvaajat olivat vain niin keskittyneitä ottamaan kuvia nahkahoususarjassa tänä vuonna juosseesta Aapo Laihosta (jonka kanssa vaihdoimme sijoituksia läpi koko kisan), että eivät enää kyenneet ottamaan hyviä kuvia minusta ja Mika oli ainut, joka ei häkeltynyt Lederhoseneista. Maaliintuloanikaan ei kunnolla huomioitu tai kuvattu, koska Laiho oli tullut maaliin juuri ennen minua ja huomio oli hänen haastattelemisessaan. En ole yhtään katkera, en ollenkaan 😉 Mutta ehkäpä minä nyt pystyn jatkamaan elämistä onnellisena tästä traagisesta kohtalostani huolimatta 😃
Tämä vuosi on tähän mennessä ollut sellainen, että oikeastaan kaikki kisat ovat menneet tasaisen hyvin siitä huolimatta, että aika moni kisa on käyty kuumissa olosuhteissa. Olen ollut kisapäivinä rennompi kuin aiempina vuosina, uskoisin osaavani kuunnella kroppaani paremmin ja myös tiedän paremmin, että millaista vauhtia pystyn realistisesti ylläpitämään milläkin matkalla, joten nämä asiat varmaan yhdessä ovat lisääntyneen tasaisuuden takana. Nuuksion ja Himoksen kisan sykkeitä katsoessa olen tehnyt sen huomion, että minun olisi pitänyt pystyä juoksemaan kisat läpi hieman korkeammillakin sykkeillä – tämä voi johtua siitä, että olen vielä osittain palautumassa kesän pitkästä ultramatkasta ja kroppa ei ole ihan vielä valmis liikkumaan niin kovilla sykkeillä tai toinen mahdollinen syy voi olla se, että minusta on vain tullut vanha ja mukavuudenhaluinen? Seuraava kisani on 5 viikon päästä samoissa maisemissa Solvalla trail, joten tässä välissä ehtii jo vähän treenaamaankin eikä pelkästään vaan palautumaan kisojen välissä, joten katsotaan josko vaikka pystyisin sen kisan vetämään läpi kovilla sykkeillä 😊
Instagramiin postailen säännöllisesti, jos joku haluaa seurailla sieltä juoksujuttujani:
https://www.instagram.com/larikoivu/
Ja stravasta pääsee seuraamaan treenejä: https://www.strava.com/athletes/19003042
Kommentit
Lähetä kommentti