Kytäjä trail 2019

Kytäjä trail on järjestetty jo muutaman kerran, mutta se on hakenut vähän muotoaan niin reitin kuin ajankohdan suhteen. Nyt oli ensimmäistä kertaa sama reitti kahtena vuotena peräkkäin, mutta ajankohta vaihtui keskikesältä huhtikuulle ja se ainakin minulle sopi hyvin. Yritin ennen kisaa etsiä jotain blogikirjoituksia kisasta, mutta niitä löytyi vain pari kappaletta, joten ajattelin itse kirjoittaa vähän tarinaa kisasta.
 
Kuva Onevisionfi.

Kytäjä trail oli todella hyvin järjestetty tapahtuma! Tunnelma oli mukavan rento, ihmiset oli ystävällisiä ja kaikki vaan toimi. Pukuhuone oli aikamoinen läävä, mutta numerolapun haun yhteydessä jaettiin ilmaislippu paikalliseen uimahalliin, joten sinne oli halutessaan mahdollisuus mennä parempiin tiloihin kisan jälkeen. Kisassa oli tänä vuonna mukana noin 200 juoksijaa kolmella eri matkalla, joista itse olin tietysti pisimmillä eli 23km matkalla, jossa tuli nousuakin reilu 500 metriä (mun juoksukello näytti 517m, mutta joillain näytti vähän enemmänkin). Lyhyemmät matkat olivat reitiltään aika nopeita, koska niissä oli suhteessa enemmän helppoja polkuja ja kuntorataa kuin pisimmällä matkalla. Jos siis haluaa päästä nauttimaan kunnolla poluista ja myös reitin hienoimmista maisemista, niin kannattaa valita pisin matkavaihtoehto. Joku polkujuoksijafanaatikko voisi olla sitä mieltä, että reitillä oli liikaa kuntorata tms. osuuksia, mutta musta reitillä oli ihan sopivassa määrin kaikkea: oli tasaista ja oli mäkistä, oli nopeaa polkua ja teknistä polkua ja pari kilsaa kisan loppupuolella oli tosi hidastakin polkua. Mäet laittoivat sen verran ainakin mut puuskuttamaan, että tasaisemmat osuudet niiden välissä olivat ihan tervetulleita. Ja täytyy myöntää, että oli siellä reitillä useampi mäki, missä mun täytyy kävellä ainakin osan matkaa - vaikka olen paljon panostanut mäkitreeniin ja jaksan niitä juosta ultravauhdilla hyvin, niin se on kuitenkin aika eri juttu, kun juostaan mäkiä noin lyhyessä kisassa, jossa jalatkin on vähän hapoilla.

Kuva Onevisionfi.

Kisapäivänä oli lämpöä 22 astetta ja aurinko paistoi koko ajan kirkkaalta taivaalta. Meinasin ensin lähteä kisaan t-paidalla ja juoksurepulla, jotta saisin juoda koko ajan tasaiseen kisan aikana, mutta heti alkuverryttelyn aikana tuli niin kuuma, että vaihdoin hihattomaan ja juoksureppukin sai jäädä. Kisassa oli kuitenkin paljon huoltopisteitä matkan varrella ja niillä pärjäsikin hyvin lämpimästä ilmasta huolimatta.

Ei ole aikaa hymyillä, kun mennään kovaa. Kuva Onevisionfi.

Eri matkojen startti oli samaan aikaan, joten tarkkaa sijoitusta omassa sarjassa en tiennyt ennen kuin maalissa. Heti startista lähti porukkaa salamana liikkeelle ja ihan kärkiryhmästä tipuin suosiolla jo muutaman sadan metrin jälkeen ja arvelin olevani jossain 4-5 sijan kieppeillä. Pari ekaa kilsaa mentiin kuntoradalla ennen poluille siirtymistä ja pari tyyppiä hengitti niskaani vielä kuntorataosuudella, mutta he tippuivat nopeasti heti, kun siirryttiin poluille. Siitä sitten juoksinkin yksin muita näkemättä aina 10 kilsaan saakka kunnes sain yhden juoksijan näkyviin. Sain häntä polkuosuuksilla kiinni, mutta hän pääsi tasaisella aina pikkaisen taas kauemmas, joten meni aina 15 kilsaan saakka ennen kuin pääsin ihan hänen taakseen. Olin jo menossa hänestä ohi, kun hän yhtäkkiä otti kauhean spurtin ja sitten en enää nähnytkään häntä uudestaan ennen kuin maalissa, johon hän lopulta saapui useamman minuutin minun jälkeeni. Loppumatkalla vähän ihmettelinkin, että miksi en saanut häntä enää uudestaan kiinni, koska oma vauhtini pysyi ihan kohtuu hyvänä ja lopussa oli paljon sellaisia teknisiä polkuosuuksia, missä olin aiemmin saanut häntä kiinni. Maalissa selvisi, että hän oli juossut harhaan jossain kohtaa. Tähän väliin täytyy todeta, että reitti oli poikkeuksellisen hyvin merkitty ja varsinkin sulkuviivojen käyttö oli esimerkillistä - vaikka itse juoksin yksin suurimman osan kisasta, niin missään kohtaa ei ollut epäilystä siitä, että mihin pitää mennä ja mulla on kuitenkin taipumusta eksyä kaikissa paikoissa, missä on mahdollista juosta harhaan 😃 Haluaisin siis uskoa, että aiheutin hänelle sen verran painetta, että hänen huomionsa meni enemmän sijoituksensa puolustamiseen kuin reitin seuraamiseen, mutta toki olisi ollut kivempi ohittaa toinen ihan juoksemalla eikä tuolla tavalla.
 
Kuva Teemu Kantelinen.

Maalissa sijoitukseni oli 4. ja aika oli 2.01. Tulos oli ihan kunnon mukainen ja edessäni olleet kaverit ovat sellaisia, jotka ovat aina ennenkin voittaneet minut (paitsi kun ovat keskeyttäneet) ja joskus isommallakin marginaalilla kuin tässä kisassa. Tein pari viikkoa sitten uuden ennätykseni puolimaratonilla ja tämäkin kisa meni hyvin, joten täytyy olla tyytyväinen, koska treenini ovat kuitenkin koko ajan tähdänneet pidemmille matkoille. Olin ennen näitä kisoja varma siitä, että kestävyyteni ultramatkoja varten on parantunut ja että mäkijuoksukunto on paljon parempi, mutta tämä on ollut positiivinen yllätys, että lyhyemmilläkin matkoilla vauhti on hieman parantunut! Tästä siis hyvillä mielin Karhunkierrokselle juoksemaan 83 kilsaa.

Kommentit