Suomi-juoksu 2019

Aikamoista draamaa on nämä muutamat Suomi-juoksun jälkeiset päivät olleet. Pieleen menneet asiat ovat vieneet musta liikaa tilaa niiltä kaikilta hyviltä suorituksilta mitä kisassa nähtiin ja vaikka kisassa reittimerkinnät olisivat voineet olla parempia, niin reitti oli todella, todella hieno ja järjestäjiltä oli varmasti kova ponnistus järjestää yhden kierroksen 100 km juoksu. Suuri kiitos minulta järjestäjille heidän tekemästään työstä, koska he selvästi tekevät sitä rakkaudesta lajiin ja halusivat järjestää hienon ultrajuoksutapahtuman! Minulta vahva suositus tälle tapahtumalle, jos se järjestetään tässä muodossa uudestaan.

Juoksin Suomi-juoksun ensimmäistä kertaa Joensuussa 2017 ja se oli myös ensimmäinen tieultrani. Sinä vuonna kuukausi ennen Suomi-juoksua jouduin keskeyttämään Karhunkierroksen perusmatkalla jossain 140 km kieppeillä ja ennen Suomi-juoksua juoksin vielä yhden puolimaratonin, jossa hyydyin helteen takia (ja varmaan myös, koska en ollut vielä palautunut ultralta). Suomi-juoksu meni kuitenkin silloin hyvin ja onnistuin voittamaan kisan. Tänä vuonna starttasin Suomi-juoksuun melkein samoilla pohjilla eli Karhunkierroksella oli tällä kertaa matkana 83km ja siellä tein hyvin keskinkertaisen suorituksen omaan kuntoon nähden. Karhunkierroksen jälkeen juoksin puolimaratonin helteessä ja jälleen kerran hyydyin. Jos siis joku on epävarma siitä, että miten ultrakisaan kuuluu valmistautua, niin tässä on toimivaksi havaittu resepti 😃

Joensuun Suomi-juoksu oli tasaisella 3,3km reitillä, jota kierrettiin moneen kertaan ja sekin oli omalla tavallaan hauskaa. Tämän vuoden Suomi-juoksu teki kuitenkin paluun Salon seudulle yhteen 100 km kierrokseen ja mahdollisuus juosta maaseutumaisemissa Suomen kesäyössä kuulosti niin hienolta kokemukselta, että täytyihän siihen osallistua! Oli odotettavissa, että reitti on kaikkea muuta kuin nopea, mutta koska oma aikani viimeksi Suomi-juoksussa ei ollut mitenkään ihmeellinen, niin uskoin pystyväni tekemään oman ennätyksen, vaikka reitti olisi paljon hitaampi. Reitillä oli noin 30% hiekkateitä ja mäkisyyttä riitti myös kiitettävästi, 1200m nousua sanoivat järjestäjät. Mun juoksukello näytti pikkasen alle 1000m nousua, mutta toisaalta mun kellon noususumma kasvoi ihmeen hitaasti kisan loppupuolella, kun isoistakin mäistä tuli vain muutama metri nousua eli olen kyllä valmis uskomaan järjestäjien antamaan lukuun. Huoltovälit olivat pitkiä, joten mukana täytyi kantaa omat juotavat ja energiat eli polkujuoksutyylillä mentiin. Maisemat reitillä oli hienompia kuin olin odottanut – olihan siellä niitä maantieosuuksiakin joukossa, mutta suurilta osin mentiin kumpuilevassa peltomaisemassa ja pääsin näkemään todella hienon auringonlaskun ja auringonnousun myös. Oli hienoa, kun reitillä näki mm. hevosia, lehmiä, rusakoita ja korppeja. Erityisesti jäi mieleen yksi upean näköinen valkoinen hevonen, joka tuli juoksemaan mun viereen laitumellaan ja sitten jäi oikein patsastelemaan siihen ja kertomaan, että kenen hoodeilla ollaan. Polkujuoksijan sydän veti kyllä metsään aina, kun näki hiekkatieltä erkaantuvia polkuja, mutta nyt täytyi pysyä lujana ja juosta tiellä 😋 Hankalahan sitä on arvioida, että kuinka paljon reitti vaikuttaa loppuaikaan, mutta karkeasti arvioisin, että tämän vuoden reitti olisi 30-45 minuuttia hitaampi juosta verrattuna Joensuun tasaiseen satasen reittiin. Mä olen selvästi parempi juoksemaan viileässä kuin lämpimässä, joten Suomi-juoksu on mulle sopiva kisa siksi, että startti on klo 19.00 ja ilma muuttuu viileämmäksi juoksun edetessä!

Tällaista taivasta näkyi juoksun aikana pitkään! Kuva Mikko Liukka / instagramissa @juoksunaattori

Kisassa oli mukana sen verran kokeneita ja nopeita juoksijoita, että tiesin podium-sijoitukseen vaadittavan oikeasti hyvän juoksun. Voitosta lähdin juoksemaan ja turvauduin siihen taktiikkaan mikä mulla on aiemminkin johtanut parhaisiin tuloksiin eli aloitan reipasta vauhtia ja toivon, että alussa saatu ero riittää loppuun saakka. Lähdinkin kisan alussa yksin kärkeen suht vauhdikkaasti, mutta kuitenkin sellaista vauhtia mikä tuntui tarpeeksi helpolta siinä kohtaa kisaa – välillä testailin, että pärjääkö Validon tyyliin pelkällä nenähengityksellä ja kun pärjäsi, niin totesin vauhdin olevan sopiva. Puolimaran väliaika oli 1.36 kieppeillä, mutta kisan alku olikin suht nopeaa verrattuna siihen mitä sen jälkeen seurasi. 22 km kohdalla oli huoltopiste ja nopeasti sen jälkeen siirryttiin mäkiselle hiekkatieosuudelle. Siinä kohtaa oli vielä suht lämmintä, joten rauhoitin vauhtia jonkin verran. Jyrki Kukko sai mut kiinni joskus 32km kieppeillä ja sitten 42 km huoltopisteen kohdalla Mikko Sallinen sai mut myös kiinni. Mikko on nopea ja hän on juossut mua enemmän maratoneja, mutta hän oli juoksemassa ensimmäistä ultraansa ja luotin, että oma kokemukseni ultrilta näkyy kisan loppupuolella, joten en lähtenyt väkisin roikkumaan perässä vaan juoksin omaa juoksuani. Kisa oli hauska, koska koko kisan ajan kärki oli suht lähellä toisiaan ja sijoitukset välillä vaihtelivat – kun väliaikoja katsoi kisan jälkeen, niin kukaan ei missään kohtaa johtanut kuin muutamilla minuuteilla.

Mikko oli saanut Jyrkin kiinni 55 km huoltopisteellä ja siinä kohtaa olin heitä muutaman minuutin perässä. Sain itse kiinni Mikon vähän ennen 75 km huoltopistettä ja siinä kohtaa mulla oli paljon kevyempi askel kuin hänellä. Mullakin oli ollut omat vaikeuteni tuota ennen ja siinä 60km kieppeillä hetken aikaa ajattelin, että pitäiskö tässä alkaa ottamaan kävelypätkiä väliin, kun oli vaikean tuntuista, mutta päätin juosta kuitenkin ainakin 70 km saakka ilman kävelyaskelia, koska tiesin, että tuo 60-70 km väli on usein vaikea vaihe satasen kisassa. Ja se oli hyvä päätös, koska jossain jo 64km kieppeillä alkoi juoksu taas kulkemaan paljon paremmin - en ole aiemmin ultrilla pystynyt pitämään noin hyvää tempoa juoksun loppupuoliskolla, mutta tällä kertaa voimat riittivät hyvin maaliin saakka. 75 km huoltopisteellä Jyrkikin tuli yllättäen takaani, koska hänellä oli ollut eksyminen matkalla. Hän oli juossut aika paljon harhaan ja tehnyt sellaisen päätöksen, että tuli auton kyydillä takaisin muutaman kilometrin siihen kohtaan, missä oli eksynyt ja siitä siis seurasi hänen hylkäyksensä.

Tulin maaliin toisena ajassa 9.00.12, mutta 2. sija vaihtui siis voittoon ja Suomen mestaruuteen kisan jälkeen. Tämä on mulle toinen Suomi-juoksun voitto ja samalla toinen Suomen mestaruus tällä matkalla! Tuntuu oikeasti aika epätodelliselta edes kirjoittaa tuollaista lausetta. 

Toiselle sijalle tuli tasaisen hyvän juoksun tehnyt seurakaverini Tom Kinnunen ja Mikko Sallinenkin pääsi hyvässä ajassa maaliin sijoittuen kolmanneksi ja hän teki rohkean juoksun hyvällä asenteella! Paransin omaa satasen ennätystäni 4 minuutilla, mutta juoksuna tämä oli paljon parempi kuin edellinen yritykseni tällä matkalla ja olen todella tyytyväinen tähän aikaan näin vaativalla reitillä. Vaikka sijoitus olisi ollut mitä tahansa, niin olisin silti ollut tähän juoksuuni tyytyväinen, koska tein ehjän ja kuntoni mukaisen suorituksen. Tuulettelin oikein kunnolla itsekseni maaliin tulon jälkeen ja se ei liittynyt sijoitukseen vaan nimenomaan siihen, että olin tyytyväinen juoksuuni ja siihen, että sain annettua itsestäni kaiken kisassa!

Instagramiin postailen säännöllisesti, jos joku haluaa seurailla sieltä juoksujuttujani:
https://www.instagram.com/larikoivu/
Ja stravasta pääsee seuraamaan treenejä: https://www.strava.com/athletes/19003042