Pyhä tunturimaraton 2019

Olen halunnut jo useamman vuoden päästä juoksemaan Pyhän tunturimaratonin, mutta on ollut muita kisasuunnitelmia ja toisaalta 1000km matkustaminen vain maratonin juoksemista varten on tuntunut liian pitkältä matkalta. Siispä päätin tänä vuonna yhdistää Pyhän juoksutapahtuman lomaviikkooni ja jäädä juoksemaan pohjoiseen muutamaksi päiväksi kisan jälkeen. Ultramatkojen jälkeen on niin hajalla, että siinä ei paljoa juosta kisaa seuraavina päivinä, mutta ajattelin, että maratonin jälkeen se voisi onnistuakin.

 
Uudet Ukko-Luoston portaat on melkein valmiit

Saavuin perjantaina Luostolle, missä olin yötä ja juoksin siellä vielä illalla Ukko-Luoston huiputuksen. Enemmänkin olisi tehnyt mieli juosta, mutta täytyi malttaa säästellä intoa seuraavan aamun kisaan. Yleensä nukun hyvin ennen kisaa, mutta nyt iski joku kisajännitys päälle ja oli aika levoton yö - ehkä johtuu siitä, että olin lähinnä keskittynyt sen suunnitteluun mitä teen kisan jälkeen reissullani ja kisaa olin miettinyt paljon vähemmän kuin normaalisti ja sitten kaikki kisajännitys iski viime hetkellä. Kisa starttasi jo klo 9.00 ja kisaa ennen ei enää ollut mitään jännitystä normaalia enempää. Tällä kertaa muistin jopa laittaa gps-seurannan päälle, kun olin kämmännyt sen kanssa Karhunkierroksen kisassa. Muutamien kavereiden kanssa ehdin juttelemaan kisakeskuksessa ja starttialueella ja sitten jo lähdettiinkin juoksemaan.

Kuva onevision.fi
Kuva onevision.fi

Lähdin liikkeelle kärkiporukassa, mutta ihan kovin kärki ei ollut kovin kauaa näkyvissä. Olin ajatellut, että yrittäisin pysyä Markku Kouvan peesissä alussa mahdollisimman pitkään, mutta se suunnitelma kariutui jo ensimmäisissä portaissa aittakurun jälkeen. Portaiden nousussa pysyin hyvin mukana, mutta portaita alaspäin mentäessä Kouvan jalat liikkuivat niin nopeasti, että niitä ei edes nähnyt! Ei kenenkään yli 40-vuotiaan jalat voi liikkua noin nopeasti, joten aloin epäillä hänen olevan robotti. Epäilin sitä jo Karhunkierroksen 83km matkan jälkeen, jossa hän juoksi ihan käsittämättömän kovan juoksun. Mutta sitten Kouva meni kaatumaan kisassa ja hänestä tuli monesta paikasta verta eikä ihon alta paljastunut yhtään metalliosia, joten ei tainnut robottiteoriani pitääkään paikkaansa 😄 Kouva on oikeasti meidän kaikkien jo hieman ikääntyneiden juoksijoiden idoli ja hän näyttää, että meilläkin on vielä toivoa pärjätä kisoissa!

Markku Kouva by onevision.fi

Juoksin ensimmäiset noin 15 kilsaa sellaisessa 4-5 hengen porukassa, missä välillä letkan vetäjä vaihtui. Pidettiin ihan hyvää vauhtia, mutta sitten yksi tekninen alamäki osoittautui liian tekniseksi mulle ja tipuin siinä kohtaa porukasta. Kisareitti oli aika kahtiajakoinen - siinä oli aika paljon sellaista nopeaa leveää väylää (metsäteitä, latupohjia yms.) ja sitten taas reitillä oli myös paljon todella kivikkoisia osuuksia. Osasin odottaa reitiltä löytyvän rakkakivikkoa jonkin verran, mutta sitä en ollut odottanut kuinka kivikkoisia "polut" olisivat. Polut on lainausmerkeissä, koska monessa kohtaa oli harvinaista löytää kivien välistä joku kohta missä sai jalan osumaan maahan eli ne olivat isoilta osin juoksua terävien ja epämääräisten muotoisten kivien päällä. Olin itse vahvasti epämukavuusalueella sellaisissa osuuksissa eli juoksin niissä koko ajan sellaisella fiiliksellä, että en kyllä haluaisi juosta tällaisella alustalla näin kovaa vauhtia, koska mua oikeasti pelotti, että kaadun kivikkoon tai taitan nilkkani. Rauhallista vauhtia lenkkeilemällä ne olisivat varmaan olleet ihan kivoja, mutta nyt täytyy myöntää, että mulla ei uskallus eikä tekniikka ollut samalla tasolla kuin mun edellä juosseilla. Jäin kaipaamaan ihan tavallista mutkittelevaa metsäpolkua eli sellaista mistä normaalisti polkukisat suurilta osin koostuvat, mutta sellaista ei kovin paljoa ollut tuolla reitillä.


Nämä kuvat ei ole reitiltä, mutta samantyyppistä löytyi reitiltä paljon.

Juoksin porukasta tippumisen jälkeen hetken aikaa yksin, mutta vähän ennen kääntöpistettä 20 kilsan kieppeillä huomasin, että takaani on tulossa joku juoksija. Kääntöpisteen jälkeen alkaa todella tekninen osuus ja siinä tämä juoksija saikin mut kiinni. Hän olikin naisten sarjan johtaja Maija Oravamäki ja koska meillä meni vauhdit ihan hyvin yksiin, niin juostiin samaa matkaa varmaan 15 km verran. Oli kivaa juosta taas yhdessä jonkun kanssa ja helpompi pitää vauhtiakin yllä, kun ei joudu ihan yksin juoksemaan. Sitten ehkä joskus 35-36km kieppeillä tuli pitkä loiva tekninen ylämäki ja todella pitkä tekninen alamäki ja siinä alamäessä Maija meni sitten omia menojaan ja hän juoksi lopun todella kovaa tehden uuden naisten reittiennätyksen! Mäki oli mulle taas kerran liian tekninen ja lisäksi aloin lievästi hyytymään siinä kohtaa. Mitään pahempaa hyytymistä ei kuitenkaan tullut vaan ihan hyvän juoksun pystyin tekemään maaliin saakka. Olin juossut pitkään sellaista 5.20-5.25/km keskivauhtia ja ajattelin sen riittävän 4 tunnin alitukseen, mutta en ollut ottanut huomioon, että kuinka hidas nousu Pyhälle on ja maalissa keskivauhtini olikin kelloni mukaan 5.42/km.

Maija on varmaan juuri tiputtamassa mut kyydistä :) Kuva Poppis Suomela.

Tänä vuonna puolimaraton oli trail tourin osakilpailu, joten ajattelin tason maratonilla olevan ehkä hieman huonompi kuin aiempina vuosina, mutta oli niitä kovia juoksijoita riittänyt maratonille tänäkin vuonna ja hyvä niin! Sijoitukseni kisassa oli 7. ajalla 4.07.24 ja kun vertasin aikaani viime vuoteen, niin silloin sillä ajalla olisi ollut myös sijalla 7. Mutta sitten, kun katsoin vuodet 2015, 2016 ja 2017, niin olisin tuolla ajalla ollut joka kisassa sijalla 4. Tänä vuonna myös vaadittiin selvästi parempi aika top10- joukkoon pääsemiseen kuin minään aiempana vuotena. Ihan optimaalisella suorituksella olisin ehkä voinut päästä just ja just neljän tunnin alle, mutta hyvä juoksu ja kunnon mukainen suoritus tämä multa kokonaisuudessaan oli! Kovia juoksijoita jäi mun taaksekin.

Tapahtuma oli jälleen kerran todella hyvin järjestetty ja vaikka kisareitti ei ollutkaan ihan suosikkeihini kuuluva, niin oli siellä juokseminen ja kisaaminen silti tosi hauskaa! Vähemmän kivisen alustan lisäksi jäin toivomaan myös enemmän hienoja maisemia siihen tyyliin kuin Ylläs-Pallas-Hetta-reitillä on lähes koko matkan. Pyhä-Luoston kansallispuisto on kyllä täynnä hienoja maisemia, mutta hienot maisemat ovat Pyhän alueella ja Luoston alueella ja niiden välillä on lähinnä metsää ja siellä metsässä mentiin suurimman osan aikaa kisassa. Tosin kisassa ei ollut mahdollista nostaa katsetta hetkeksikään jaloista, joten voihan olla, että siellä oli hienoja maisemia enemmän kuin ehdin niitä näkemään...

Kisan jälkeisenä päivänä juoksin Luosto-Yli-Luosto reittiä jonkun matkaa ja Pyhällä juoksin Noitatunturin valloituksen. Ne molemmat oli todella hienoja ja molemmissa maisemat oli musta hienompia kuin kisareitin maisemat eli suosittelen ehdottamasti varaamaan pari lisäpäivää Pyhän tunturimaratonin yhteyteen, niin ehtii näkemään mitä muuta alueella on tarjota maratonin reitin lisäksi. Tässä muutama kuva esimerkiksi maisemista, jotka ei ole reitillä.













Pyhältä siirryin Urho Kekkosen kansallispuistoon, missä juoksin sekä Saariselän että Kiilopään alueilla. Todella mahtava paikka sekin oli - pääväylät siellä oli aika leveitä, mutta nekin oli kivoja ja lisäksi sieltä löytyi myös pienempiä polkuja, jotka olivat ihan huippuja! Kiilopään ympäristössä juoksin sumuisena ja sateisena päivänä ja näkyvyys oli ihan nollissa, mutta onneksi Tomi Savolainen oli paikallisena opastamassa mua sinä päivänä ja hän tiesi näyttää hienoja reittejä tuntureiden välillä! Oli mahtavaa Pyhä-Luoston jälkeen juosta tuolla, kun ei täytynyt koko ajan tuijottaa jalkoja vaan pystyi vaan juoksemaan nopeilla poluilla ja samalla katsomaan tunturimaisemia 😃









Tän kuvan otti Tomi Savolainen.

Kotimatkan olin suunnitellut niin, että pysähdyn vielä yhdeksi yöksi Rukalle. Kävin juoksemassa pienen karhunkierroksen ja samalla juoksin Kitkajoen vartta Pähkänänkalliolle ja takaisin. Seuraavan päivän aamuna juoksin vielä Rukalta konttaisen alle ja sieltä takaisin. Sinä aamuna satoi oikein kunnolla ja olin ainut henkilö koko Valtavaaralla 😃 Oikein kunnon purot virtasi rinteitä alas. Juoksin takaisin päin Konttaisilta sen minkä väsyneillä jaloilla pystyin ja onnistuin saamaan pari top10-tulosta stravan segmenteissäkin! Oulanka on vaan ihan mun suosikkipaikka!







Tässä on koko reissun juoksutilastoni:
Perjantai - 8km / 350m nousua
Lauantai - 43km / 1200m nousua (kisa)
Sunnuntai - 46km / 1300m nousua
Maanantai - 33km / 800m nousua
Tiistai - 37km / 1200m nousua
Keskiviikko - 18km / 1100m nousua

Eli yhteensä 185km / 5950m nousua 6 päivässä! Aiempi viikkojuoksuenkkani oli 170km ja nyt täytyi tietty sitten vielä juosta kotiin päästyäni 15km lisää, jotta 7 päivän kokonaissaldoksi tuli tasan 200km ja 6100m nousua 😊 En ole myöskään koskaan nähnyt noin paljon poroja kuin tällä matkalla ja siitä olin myös ihan fiiliksissä!


Instagramiin postailen säännöllisesti, jos joku haluaa seurailla sieltä juoksujuttujani:
https://www.instagram.com/larikoivu/
Ja stravasta pääsee seuraamaan treenejä: https://www.strava.com/athletes/19003042

Kommentit